Työväenluokka saa, minkä se ottaa

Työväenluokka saa, minkä se ottaa

Työväen juliste Palestiinasta. Kiitokset Critical Theory –sivustolle.

Tänään on vappupäivä, ja useammassa kaupungissa on mittavia työväenluokan kulkueita. Tänään on myös kansainvälinen työläisten juhlapäivä, joka vuonna 1886 sai alkuaan Yhdysvalloissa, kun työläiset käyttivät valtaansa pysäyttääkseen yhteiskunnan. Työväenluokalla luokkana ei ole muuta kuin työvoimansa (siis muuta menetettävää kuin kahleensa), ja tuona päivänä he menivät laajalti lakkoon, osoittivat mieltään, saadakseen kahdeksan tunnin työpäivän, mikä oli silloin täysin oikeutettu vaatimus – tuotantovoimat olivat kehittyneet roimasti, ja yksi työläinen saattoi tehdä työtä useamman kymmenen aikaisemman aikakauden työläisten edestä. Työ ei ole itseisarvoista, vaan sitä tehdään jotta yhteiskunta pyörisi, ja nyt yhteiskunta pyöri vallan mainiosti vähemmälläkin yhden työläisen vaivalla ja uhrauksella.

Tänä päivänä työväenluokka, joka edelleen elää työstään, jota porvari edelleen ostaa rikastuakseen, voisi aivan hyvin vaatia kuuden tunnin työpäivää. Se, onko Ruotsissa saatu muutaman prosenttia enemmän tai vähemmän tuottoa ei tässä paina yhtä paljoa kuin se, että työläiset rikkovat itsensä vaativissa töissä. Näin siis työväenluokkaisen perspektiivistä. Totta kai porvarin/kapitalistin ja kapitalismin perspektiivistä työläinen tekee mahdollisimman paljon töitä mahdollisimman vähäisellä korvauksella, siis niin pienellä tai olemattomalla palkalla, että hän hädin tuskin tulee toimeen (eikä se niinkään haittaa, vaikka kaikki eivät tulisi toimeen – kyllä työttömiä riittää!).

Tänä päivänä kaikenlaiset ideologit vasemmalta oikealle, koko yhteiskunnan “yleisesti terveeksi tunnustetun” järjen voimin, yrittävät estää työväenluokkaa huomaamasta, että he ovat työväenluokka: että he elävät myymästään työvoimasta, ja heidän työvoimansa ostajat vaurastuvat sillä, että nämä kaksi etua ovat vastakkaiset. Kaikkia yritetään yrittäjiksi, vaikka pakkokeinoin, ja jokaisesta väitetään tulleen “pääoman valtias” sillä, että he ovat ostaneet asiakaskortin Osuuspankista tai S-ryhmästä. Yhtäällä on pääoma, ja toisaalla on työ, ja ne ovat sovittamattomia vihollisia. Mikään yleinen “oikeudenmukaisuus”, “hyvä” tai vastaava hyvä arvo ei tässä konfliktissa ratkaise, vaan luokkataistelu, jonka keinoja lakko ja järjestäytyminen ovat.
Yksi ensimmäisiä askelia kohti työväenluokan itsevapautumista on se, että työväenluokka tunnistaa itsensä. Toivottavasti tänä päivänä yhä useampi löytää itsestään työläisen, ja alkaa taistelemaana sen eteen, ettei porvaristo saa aivan kaikkea, mitä se haluaa, ja että lopulta työväenvalta voittaa.

Tervehdys siis jokaiselle lakkoilijalle, jokaiselle työläiselle, ja jokaiselle työläiselle, joka ei ole vielä herännyt siihen, ettei ole muuta menetettävää kuin kahleet. Tervehdys jokaiselle, joka jatkaa taistelua kaikesta epätoivosta huolimatta.

Kirjoittaja on nuorisoliiton pääsihteeri.