Touko Aalto ja nuoruuden hölmöily

Touko Aalto ja nuoruuden hölmöily

Vihreän liiton uusi puheenjohtaja oli joskus kommunistisessa nuorisoliitossa

Moni nuori on viime vuosikymmeninä herännyt poliittiseen todellisuuteen, siihen että rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy, planeetta palaa ja pahuus voittaa. Moni nuori pettyy siihen, että he, joiden pitäisi olla köyhäin ja kurjain esitaistelijoita, kääntyvätkin köyhiä ja kurjia vastaan, kun lahjus ottaa oikean muodon. Nuoruuden kiihkeys kukistaa järjen, kokemattomuus komentaa horjumaan ja tietämättömyys kamaliin virheisiin. ”Nuoruus on jatkuvaa humalaa, se on järjen kuumetta”, tiesi La Rochefoucauld. Ei siis mikään ihme, että Touko Aalto oli uuden vuosituhannen alussa Kommunistisen nuorisoliiton jäsen, ei mikään yllätys, että hänen kommenttinsa löytyivät nyt nahkaansa luovasta PisteKom -lehdestä.

Nuoruus kuitenkin väistyy, vaikkemme sitä toivoisi, ja karvaallakin kokemuksella voi olla ihmeitä tekevä vaikutus, kunhan siitä poimii sen olennaisen, sen, missä mentiin pieleen. ”Sen, mitä nuoruus väittää kristalliksi, vanhuus huomaa olevan kastetta”, runoili Robert Browning.  Se, mikä nuorena oli totta, hyvää, oikein ja kaunista, paljastuu iän myötä kaikenlaiseksi muuksi. Oppia ikä kaikki.

”Nicht die Neugierde, nicht die Eitelkeit, nicht die Betrachtung der Nützlichkeit, nicht die Pflicht und Gewissenhaftigkeit, sondern ein unauslöschlicher, unglücklicher Durst, der sich auf keinen Vergleich einläßt, führt uns zur Wahrheit.” Ei uteliaisuus, ei turhamaisuus, ei edullisuuden arviointi jotain tarkoitusta varten, ei velvollisuus ja vakaumuksellisuus vaan kyltymätön, onneton jano, joka ei siedä puolittaista työtä, johtaa meidät totuuteen. G. F. W. Hegel sanoi näin, tai ainakin melkein.

Touko Aalto voi olla valmis yhteistyöhön kenen tahansa kanssa, jopa rotutohtori Halla-ahon kanssa, kunhan pääministerin paikka on sen verta lähempänä; Touko Aalto voi olla olla valmis yksityistämään kaiken, jos hinnasta sovitaan; Touko Aalto voi pitää sitä edistyksellisenä, ettei hallituksen toimenpiteitä peruta, kunhan sinimusta porvariallianssi hyväksyy hänet ja puolueen riveihinsä; Touko Aalto voi polkea kallista jalkaansa ja lausua vaikka Manifestista, mutta me emme koskaan tule hyväksymään häntä. Kommunistinen nuorisoliitto on karistanut nuoruutensa virheet, eikä ikimaailmassa tunnustaisi selkärangatonta luopiota omakseen.

Kommunistinen nuorisoliitto on kasvujärjestö, jonka puitteissa moni nuori kypsyy, moni löytää itsensä kantapään kautta. Jokaisesta munasta ei kuitenkaan kuoriudu käärmettä, ja ne, jotka kyiksi paljastuvat, eivät saa tunnustustamme. Haavisto, Soininvaara ja Vartia tunnustanevat Aallon, toisin kuin periaatteellinen vasemmisto. He, jotka tosiasiassa vastustavat uusliberaalia tuhoamispolitiikkaa, kapitalismia ja kaikenlaista sortoa ja riistoa, eivätkä vain esitä näin tekevänsä silloin, kun sellaisella saattaisi muutaman lisä-äänen saada kuritetulta työväeltä, vastustavat myös Touko Aaltoa ja hänen läpinäkyvää pyrkyripolitiikkaansa.

Toivotan Touko Aallolle ja kaikille muillekin kiipijöille ja opportunisteille pikaista tappiota sekä parlamentissa että laajemmassa yhteiskunnallisessa taistelussa.