Tehdäänkö terveystiedoistamme kauppatavaraa?

2010-luvulla informaatiotekniikka on kehittynyt kiihtyvällä tahdilla, eikä loppua näy. Verkossa asioinnista on tehty niin kaiken kattavaa, että henkilökohtainen palvelu on vähennetty minimiin tai lopetettu kokonaan. On surkuhupaisaa, että käteistä rahaa ei suinkaan saa vielä olemassa olevista pankkikonttoreista.  Niihin täytyy varata aika etukäteen, koska konttoreissa on tarkkaan rajattu, milloin mitäkin palvelua tarjotaan. Yksi ryhmä on ylityöllistetty palvelemaan monen ihmisen työt keskittämisen ja helppouden nimissä. Kauppojen ja kioskien myyjät ovat saaneet hoidettavakseen sekä Postin että Veikkauksen palvelut.

Pankkitietomme ja vakuutuksemme ovat nyt netissä, samoin kuin kaikki terveyteemme liittyvät merkinnät. Uusien säädösten mukaan saamme rajoittaa omien potilastietojemme saatavuutta entistä vähemmän. Paperireseptejä kirjoitetaan enää poikkeustapauksissa. Kirjallisessa ja puhelinlääkemääräyksessä on perusteltava, miksi sitä ei ole annettu sähköisesti. Sähköiset reseptit tallentuvat kaikkien lääkärien vapaasti luettaviksi potilaan mielipiteistä riippumatta. E-reseptissä tieto lääkityksestä jaetaan automaattisesti potilastietoja katsoville henkilöille. Potilaita ei missään vaiheessa kuulla asiasta, mielipiteitä ei kysytä, eikä täten anneta mahdollisuutta esittää vastalausetta. Täysi-ikäisen potilaan laillisella edustajalla tai alaikäisen huoltajalla ei ole sähköisen lääkemääräyksen lain 785/1992 mukaan oikeutta peruuttaa annettua suostumusta eikä tehdä luovutuskieltoa. Jos omien tietojen luovuttamista ei voi itse hallita, mikä takaa vaitiolovelvollisuuden säilymisen ja tietojen vaihtamisen eri tahojen kesken?

Kanta.fi -palvelua markkinoidaan ”ainutlaatuisena palvelukokonaisuutena”, joka palvelee sekä lääkäriä että potilasta. Meille tottuneille tietokoneen käyttäjille sivusto onkin helppo ja nopea käyttää. Kanta.fi tarjoaa avoimuutta, mutta avoimuuden hinta on omien tietojen luovuttaminen yhä useamman saataville. Mikäli potilastiedoissa on virhe, voi oikaisua pyytää jolloin virheellinen merkintä jää muistiin ja korjattu tieto kirjataan näkyviin huomautuksella ”potilaan omien sanojen mukaan”. Tästä ei kuitenkaan löydy mainintaa sivustolta. Muun tekstin sekaan on taitavasti upotettu uuden lainsäädännön mukaiset ns. poikkeustapaukset hoitotiedoissa joita potilas ei itse pysty hallitsemaan. Nämä poikkeustapaukset vaan ovat yleensä juuri niitä joita ei haluaisi eteenpäin lähetettävän. Kukaan tuskin välittää tiedosta jonka mukaan potilaalle on määrätty päänsärkylääkettä migreenin hoitoon. Sen sijaan mahdolliset mielenterveysongelmat ja niihin liittyvä tieto ovat poikkeustapauksia, joiden luovuttamista ei voi estää.

Kuinka suuri skandaali siitä syntyisi, jos näiden tietojen saatavuus paljastuisi isolle yleisölle? On tietysti paljon niitä, jotka eivät välitä tippaakaan, jos joku sattuu lukemaan vanhentuneen tiedon, joka ei heille merkitse mitään, mikäli siitä tiedosta edes tietoisia. En kuitenkaan usko, että informaatiotekniikka jää tähän. Mikäli asiaa selitetään sen helppoudella, mikä estää muidenkin palveluiden siirtämistä nettiin jaettavaksi? Vakuutus -ja luottotiedoille olisi varmasti kysyntää työnantajapuolella.

Onko seuraava askel tietojen myyminen eri tahoille, jotka voisivat halutessaan käydä kauppaa työnantajien ja vakuutusyhtiöiden kanssa?

Kirjoittaja on Kumous-lehden toimittaja.

Lähteet:

Laki sähköisestä lääkemääräyksestä 28.3.2014/251 § 5
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070061#L2P5

Kanta.fi

”He eivät tiedä mitä tekevät”. Jussi Valtonen, 2014