Suomi on valheiden valtakunta ja Kärnä sen pahainen paroni

Suomi on valheiden valtakunta ja Kärnä sen pahainen paroni

Porvarit ja heidän ikuiset totuutensa

Helsingin poliisissa ei ole seitsemää tuhatta poliisia; koko Suomessa on n. 7800 poliisia yhteensä.

Verkkouutiset, jonka juttuun tämä on vastaus, reagoi aikaisempaan Long Playn paljastukseen (“Rasismi rehottaa poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä“). He nostavat esille Mikko Kärnän ns. tiedotteen. Mikko “Lapin puolustaja” Kärnä (ei se Kärnä) saattaa olla tuttu esimerkiksi asenteestaan villieläimiä kohtaan tai välinpitämättömyydestään saamelaiskäräjien päätöksiä kohtaan (syytön, totesi toveri poliisi), mutta ehkä tämän jälkeen hänet muistetaan poliitikkona, joka “vaati nollatoleranssia leimaamiselle”.

Kärnä rinnastaa Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan! -ryhmän ja Poliisit-ryhmän, hän siis antaa näille saman muodon argumentissaan. Molemmat ovat ryhmiä, joissa on jäseniä, jotka tekevät jotain, joka on herättänyt vastalauseita. Hän vetoaa siihen, että tuomitsemmehan me fantasioinnin väkivallasta, onhan väkivalta väärin, kuten kaikki tietävät. Miksi me sietäisimme tietynlaisia puheita yhtään keneltäkään, miksi me sietäisimme minkäänlaista väkivaltaa? Valtion väkivaltamonopolin onneksi, tällaiset virheelliset, muodolliset argumentit unohtuvat silloin, kun tulee aika pamputtamiselle ja kaasuttamiselle, puhumattakaan miljardien asehankinnoista tai asekaupasta esimerkiksi Saudi-Arabian kanssa, joka nytkin on tuhoamassa Jemeniä. Siellä se Suomi-brändi iskee itseään luihin ja ytimiin.

Kärnän käyttämä logiikka on tuttu monesta muusta ajankohtaisesta yhteydestä. Rajatkiinnisuomiensinofodin-porukan intellektuellit ovat jo pitkän aikaa soveltaneet sitä siinä, että vaativat suvaitsevaisilta suvaitsevaisuutta. Tämän viimeisin muoto on se, ettei poliisia saa leimata, varsinkaan jos on aikaisemmin vastustanut muslimien leimaamista. Muoto on tässä sama: jälleen kerran on jonkinlainen joukko ihmisiä, joita pitäisi kohdella tietyllä tavalla. Tämä muoto kätkee sen, että poliisin ja muslimien erot ovat sisällöllisesti niin mittavat, että tällaiset vetoomukset leimaamattomuuteen ovat petollisia ja päättömiä. Islam on uskonto, jonka seuraajat kuuluvat lukuisiin täysin irrallaan toimiviin organisaatioihin, jotka kattavat politiikan koko kirjon. Osa muslimeista ei ole missään järjestössä, ei ainakaan sellaisessa, joka liittyisi millään lailla uskontoon tai varsinkaan yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseen. Poliisi on yksi keskusjohtoinen järjestö, jonka rooli yhteiskunnassa on aivan tietynlainen, sen tehtävä on ylläpitää aivan tietynlaista järjestystä, ja tästä seuraa aivan tietynlaisia velvollisuuksia, tietynlaista valtaa ja tietynlaista olemista. Muslimi ei ole millään lailla sidottu tällä tavalla. Ainoa yhdistävä tekijä on islam, jonka toteutumistavat poikkeavat toisistaan kuin yö päivästä. Ei ole poliisia poliisin ulkopuolella, mutta muslimin ei ole pakko kuulua mihinkään instituutioon.

Sama muodollisen logiikan epärehellinen soveltaminen pätee myös moraaliin. Porvari voi julistaa väkivallan, syrjinnän ja sorron vääryydeksi, mutta tarpeen tullen he kyllä tappavat tuhoavat, kyykyttävät ja lanaavat tieltään kaiken sen, mitä vallan jatkuminen vaatii. Pasifismi ja pidättyminen kaikenlaisesta taistelusta eivät ole ohjeita porvarille, vaan heille, joiden pitää porvarille alistua.

Kuvitukseksi olisi kelvannut myös eilinen sotilasparaati tai Mannerheimin henkilökultti, puhumattakaan siitä tyhjänpäiväisestä uhosta, jolla porvarit ovat vastanneet terroriin. Kuva: tekopyhä.

Porvari sotkee määrät ja laadut, muodot ja sisällöt omaksi edukseen

Jäsenyys näissä kahdessa ryhmässä, jotka Kärnä sotkee, on erilaatuista. Poliisit-ryhmään pääsee vain he, jotka varmennetaan poliiseiksi, ja jo tämä sisällöllinen ero vaikeuttaa näiden kahden ryhmän rinnastamista. Joukkovoimaan pääsee mistä virasta tahansa, mistä yhteiskuntaluokasta tahansa, kunhan sitoutuu sääntöihin, ja Poliisit-ryhmä kokoaa aivan tiettyyn virkaan otettuja ihmisiä, joiden rooli yhteiskunnassa on aivan tietynlainen, se kokoaa ihmisiä aivan tietystä organisaatiosta, jonka nimellinen tehtävä on suojella Suomen yhteiskunta- ja oikeusjärjestystä. Joukkovoiman jäsenillä ei ole samanlaista vastuuta eikä samanlaista valtaa, ja tämän poliisipomot ajoittain myöntävätkin. Argumentin ja poliittisen edun vuoksi Kärnä kuitenkin sekoittaa nämä erilaatuiset jäsenyydet keskenään.

Ote ei ole Poliisit-ryhmän säännöistä vaan Joukkovoiman keskusteluun osallistumisen ehdoista, tämän voi päätellä siitä, ettei siinä lue “ole laillisesti rasistinen, jos haluat”.

Ylläpito näissä ryhmissä on erilaatuista. Poliisi ja sen puolustajat sanovat syrjinnän olevan väärin, ja julistavat siitä, kuinka poliisin tehtävä ei sovi yhteen rasismin kanssa, mutta puheiksi se jää. Käytännössä rasismista tulee ongelma vasta siinä vaiheessa, kun se paljastuu, tai kun on mahdotonta kiistä sen laittomuus. Joukkovoima taas on sitoutunut rasismin ym. sovinismin poistamiseen ryhmästä, ja jäsentenstä ohjaamiseen pois siitä, mikä heijastuu sen sääntöihin varsin selkeästi.

Totta kai, mikäli säännöt olisivat olemassa vain paperilla, niin kuin ne näyttävät esimerkiksi Suomen valtiossa olevan, olisi turha puhua mistään sisällöllisestä erosta. Sisällöllisesti on kuitenkin todettavissa, että Joukkovoima-ryhmä seuraa omia sääntöjään, ja poistaa niitä rikkovat ryhmästä, sillä se tosiasiallisesti näkee rasismin ja muun ongelmana, sekä ryhmänsä sisällä että yhteiskunnassa laajemmin. 1126 jäsentä on poistettu Joukkovoiman ryhmästä, “pääosin rasisteja, mutta myös trolleja ja feikkiprofiileja”, kertoo yksi ylläpitäjistä. Kuinka monta poliisia on estetty Poliisit-ryhmästä, kuinka todellista on tämä väitetty nollatoleranssi? 

Tässä tasavallan aateli! Meidän aristokratiamme, jonka suurin hyve on laillisuus, jonka ainoa pahe laittomuus. Kuva: Proletaarit.

Ryhmästä poistetut sovinistit ja sen ulkopuolella puhuvat Joukkovoiman ylläpidon eduksi, kun valittavat ryhmän laadusta. Jos ryhmässä siedettäisiin rasismia (tai väkivaltaan yllyttämistä) yhtä hyvin kuin poliisien ryhmässä, ei esimerkiksi “Kansanrintamaa leikkauspolitiikkaa vastaan” olisi koskaan perustettu. Ylläpidon valmius sisällöllisesti toteuttaa nollatoleranssia on todettavissa käytännössä.

Sääntörikkomusten ja ns. ylilyöntien tai “vapaa-ajan lievää rikollista rasismia” paljastumista ei ryhmässä olla pelätty, vaan sitä on suorastaan toivottu. Ylläpito pyytää jäseniä aina ilmiantamaan sellaisen sisällön, joka ei kuulu ryhmään, koska Joukkovoimassa, toisin kuin Poliisit-ryhmässä, on oikea nollatoleranssi rasismille, ja matala kynnys sopimattoman sisällön poistamiselle samoin kuin jäsenten erottamiselle. Rasismia ei pyritä Joukkovoimassa piilottamaan, se pyritään tuhoamaan, eikä tässä ehdoksi aseteta laillisuutta tai asiallisuutta, vaikka ryhmä poistaakin laittomuudetkin. Kyse on siitä, että Joukkovoima todella on sitoutunut nollatoleranssiin rasismille, ja kantaa siitä vastuun myös ylläpidon tasolla. Jokaisella ryhmällä on vastuu omista ehdoistaan ja niistä kiinni pitämisestä. Mikäli ryhmässä siedetään rasismia, kunhan se ei mene jonkin kuvitellun laittomuuden rajan yli, niin sitten ryhmässä siedetään rasismia, eikä voi olla puhettakaan mistään nollatoleranssista. 

[Palstalla] mukana olleilla ei ole ollut poliisilain mukaista velvoitetta ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista.
–Poliisiylijohtaja Kolehmainen

Vain kaikista paksukalloisin salaliittoteorioitsija voisi väittää, että n. 2800 poliisin ryhmä (palveluksessa on tällä hetkellä n. 7800 poliisia valtakunnan tasolla) on jäänyt poliisin johdolta huomaamatta. Poliisin johto on ollut tietoinen tästä, minkä se välistä myöntääkin, mutta ei ole ollut mukamas tietoinen sen sisällöstä. Se, ettei yksikään poliisi olisi kertonut johdolle, olisi vaatinut erittäin tiivistä ja kurinalaista vannoutumista hiljaisuuden tai rasismin salaliittoon, mikä ei sekään nyt hirvittävän hyvältä näytä. Sekään ei näytä hyvältä, jos 2800 poliisin ryhmästä kukaan ei näe aiheelliseksi ilmoittaa tästä paljastuneesta sisällöstä sen takia, “ettei ole poliisilain mukaista velvoitetta ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista”. Tällainen päätön selittely on omiaan vain syventämään sitä kuoppaa, johon poliisi on paljastuksen takia tippunut.

Todennäköistä on, että johto on tiennyt, johdolle on kerrottu, ja johto ei ole tehnyt mitään. Vasta nyt, kun Long Play ja tuntematon vuotaja ovat kaiken tuoneet ilmi, alkaa jotain tapahtumaan. Poliisin johto, joka nyt tuomitsee sisällön, ei sisältöä aikaisemmin tuominnut, vaikka on asiasta tiennyt. Se, ettei poliisin johto ole mitään tehnyt, leimaa koko järjestön, sillä johdolla on valta koko järjestöön. Se, että poliisit ovat varjelleet tätä totuutta tulemasta ilmi, leimaa koko järjestön. Yksittäinen poliisi saa kaksoisleiman: hän, joka ei paljasta poliisin vääryyttä, on osallinen sen vääryyden jatkumisessa; hän, joka jatkaa poliisin instituutiossa, jatkaa sorron työkaluna toimimista. Ei ole poliisia poliisin ulkopuolella; on vain niitä poliiseja, jotka ovat poliiseja.

Jatkuuko sumuttaminen, peittely ja naurettavien selittelyjen pursottaminen joka porvarin ja poliisin suusta; saammeko nähdä vain lisää paradoksaalista vastuun kantamista ja ehdotonta vastuun välttelyä? Onko odotettavissa, että poliisi järjestää marssin tai mielenosoituksen rasismia ja korruptiota vastaan; menevätkö he lakkoon, jos oikeus ei tämänkään kohdalla toteudu? Tapahtui mitä tapahtui, Kärnän onneton rinnastus on joka tapauksessa antanut mahdollisuuden vertailla sisällöllistä nollatoleranssia pelkkään muodolliseen sanahelinään, todellista sitoutumista oikeuteen pelkkään huolella vaalittuun harhakuvaan.

No morojenttes! Nollatoleranssi rasismille, mutta eipä siinä mitään, toivottavasti ei jäädä kiinni. Ongelma ei ole rasistinen öyhöttäminen vaan tarkkaan ja hartaasti vaalitun valheen paljastuminen. Kuva: Long Playn erinomainen artikkeli, joka paljasti tämän skandaalin.

Ei kukaan työläistä kuuntele, ei ainakaan työläisen eduksi

Kun ottaa huomioon sen, että lähes kuka tahansa voi päästä Joukkovoimaan, kunhan ei profiili avoimesti julista sovinismin tunnuksilla epäkelpoisuuttaan, niin onko yllättävää, että yli 13000 ihmisen joukosta löytyy niitä, jotka ovat katkeroituneet ja vihastuneet valtaapitäville, joiden leikkaukset ovat heiltä vieneet toimeentulon ja terveyden, joita kohtaa kärnäläisen fantasian sijaan todellinen ja tappava väkivalta? Onko todella yllättävää että puhutaan vallankumouksesta, kun luottamus valtioon vaikuttaa päivä päivältä enemmän itsetuhoiselta haaveilulta kuin perustellulta “kansalaisvelvollisuudelta”.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Työväki elää kauhussa, sillä heidän tulevaisuutensa ei ole yhtä valoisa kuin sijoittajilla ja pääomalla, jonka turvallisuutta koko ajan vaalitaan, ja jonka kanssa työväki halutaan yhtenäisyyteen. Harva poliitikko tätä tunnustaa, tätä, että hyvä on meillä pääomalle, että työväen osa on kepitys ja kuritus. Kuka voisi syyttää työväkeä siitä, että he tästä suuttuvat? Illuusiot tasavallan puolueettomuudesta ja kaikkia palvelevasta luonteesta varisevat. Hallitus tekee mitä lystää, huolimatta mistään, mitä se on sanonut vaalien yhteydessä, ja vaalien varjollahan tätäkin tasavaltaa kutsutaan demokraattiseksi. Puolueet laidasta muussaantuvat yhdeksi sinimustaharmaaksi massaksi monen äänestäjän (kas kun ei asiakas) silmissä. Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista vaalimainoksessa; armotta turpaan vallan kahvassa. Ymmärtääkö porvari, millainen shokki se on, kun oman, paljon kehutun demokratian esikuva alkaa rakoilemaan, murenemaan? Rohkenen epäillä. Uskon, että Kärnä ei ole Joukkovoiman ryhmää ja sen väkeä lähestynyt kuin etsiäkseen siitä jotain, jolla peitellä poliisista paljastunutta skandaalia. Kärnä ja hänen kaltaisensa eivät kuuntele työväenluokkaa toteuttaakseen “kansan tahtoa”, he kuuntelevat meitä löytääkseen heikkoutemme, löytääkseen seuraavan heikoimmn lenkin joukostamme, jonka lyödä säpäleiksi kapitalismin alttarilla.

Mitä siitä seuraa, kun joku oman onnensa nojaan unohdettu työläinen huudahtaa Facebook-ryhmässä, että ministeri pitäisi lahdata? Tuskinpa mitään, ei ainakaan ministerille itselleen. Tuleeko vallankumous, kun joku sitä vaatii tapahtuvaksi Facebookissa? Epätodennäköistä. Yksittäiset työläiset ovat voimattomia toimimaan edukseen, ammattiliittojen pomot on aikaa sitten valjastettu sopimaan pääoman voiton ehdoista ja “ay-liike” on seisahtunut. Mitä tulee vasemmistolaisten puolueiden pääpiirteiseen tilaan: ne ovat voimattomia siinä missä ovat vasemmistolaisia, ja siinä missä ne ovat voimakkaita, ne eivät ole vasemmistolaisia.

Mitä tapahtuu, kun poliisit naureskelevat keskenään pakolaisen itsemurhayritykselle, punnitsevat rasististen nimitysten harmittomuutta, kiistävät poliisista valittaneiden rehellisyyden ja niin edelleen? Ei välttämättä itsessään mitään, ei välittömästi. Laitettuaan ryhmään muutaman naurureaktion ja öyhötyksen kyllästämän viestin poliisi jatkaa “vain” töitään, eli toteuttaa karkotuksia, kurittaa ja pelottelee tiettyjä mielenosoittajia, ns. profiloi etnisiä vähemmistöjä, ja niin edelleen. Onko meidän uskottava, että tämän ryhmän poliisit eivät toteuta niitä ajatuksia, joita he ovat esittäneet ryhmässä, etteivät he toimi niiden asenteiden pohjalta, joita heillä on? Poliisi, joka ryhmässään tukee rasistista ajattelua sen sallimalla ja sitä pyörittelemällä keskuudessaan, on kurinalaisesti järjestäytynyt taho, toisin kuin Joukkovoima kaikista kokouksistaan huolimatta. Poliisilla on olevinaan legitiimin väkivallan monopoli, ja se on kantavinaan sitä vastuuta, joka tästä seuraa. Hallitus on vastaavinaan välikysymyksiin, hallitus on parantavinaan kansantaloutta tuhoamalla julkisen talouden yksityistämällä kaiken. Me elämme porvarillisessa tasavallassa, maailmanhistorian kaikista valheellisimmassa yhteiskunnassa.

Pikkumaisten ja tekopyhien moralistien harmiksi yhteiskunnallinen tilanne enää, se muuttuu, se kehittyy. Historia ei suinkaan ole pysähtynyt. Me emme voi odottaa, että jatkuvan ja kiihtyvän riiston ja sorron alaisuudessa elävä väkijoukko käyttäytyisi kaikkien porvarillisten sääntöjen mukaisesti. Hän, joka odottaa tyyneyttä Suomen työväeltä, vaatii ettei vesi kiehu, kun sitä keitetään.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen uuden levyn kansi on “herättänyt tunteita”.

 

Lue myös aikaisemmin julkaistu artikkelimme: Huolestuttava totuus poliisin ja koko tasavallan tilasta