Sortovallalla ei ole asiaa sorrettujen kulkueeseen

Sortovallalla ei ole asiaa sorrettujen kulkueeseen

Joka vuosi tulee kesäkuu ja Pride, ja näiden yhteydessä, poikkeuksetta, ilmeinen muistinmenetys. Se, että ensimmäinen nykyisenkaltainen Pride seurasi vuotta myöhemmin Stonewallin mellakoita, näyttää unohtuvan niiltä, jotka keskittyvät ennemmin “pinkin rahan” hyödyntämisen mahdollisuuksiin. Stonewallin mellakoissa ei juhlittu mukamas-saavutettua tasa-arvoa ja sukupuolisen ja seksuaalisuuden vapauden auvoa, vaan vastustettiin poliisin toteuttamia väkivaltaisia ratsioita, heidän tunkeutumistaan Stonewall Inniin. Mellakoissa ei suinkaan kiitetty viisaita hallitsijoita heidän antamastaan tunnustuksesta, vaan sitä haettiin voimalla, jota ilman mitään ei saataisi. Taistelua eivät suinkaan johtaneet ns. keskiluokkaiset liberaalit valkoiset homomiehet, vaan Sylvia Riveran ja Marsha P. Johnsonin kaltaiset pelkällä olemassaolollaan koko porvarillisen maailman järjestystä uhmaavat kapinalliset. Taistelua ei käyty liberaalien pakinoilla, vaan tiiliskivellä ja puristetulla nyrkillä.

Stonewallin mellakat ovat jättäneet varjoonsa useamman muun tapauksen, kuten Black Cat Tavernin.

Poliisit eivät suinkaan turvanneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille “tasa-arvoa” silloin, päin vastoin he olivat sorron työkalu, eivätkä he tee sitä nytkään. Vasta HLBTIQ-pioneerien tehtyä uraa uurtavan työn pelkän tunnustuksenkin saamisen eteen ovat poliisit ja laajempi valtio osallistuneet marsseille. Ei ole mikään sattuma, että maineensa monessa eri skandaalissa ryvettänyt poliisi Pride-kulkuetta edeltävällä viikolla on siivonnut (vihdoin ja viimeinkin) väkivaltaiset öyhöttäjät (“Suomi Ensin”), jotka saivat kuukausikaupalla uhkailla, pelotella ja pahoinpidellä ihmisiä Helsingin ydinkeskustassa. Välinpitämättömyys tulee varmasti jo rutiinilla poliisilta, joka jo aikaisemmin antoi “vastarintaliikkeen” terrorisoida Helsinkiä tappavin seurauksin.

Poliisi ei ole ainoa valtiollinen instanssi, joka täysin häikäilemättömästi lähtee mukaan “pinkkipesuun” oman kuvansa kiillottamiseksi. Suomi, jonka hallitseva luokka nyt kutsuu meitä juhlimaan sen satavuotista historiaa, rikkoo omaa pyhyyteen nostettua perustuslakiaan toteuttamalla karkotuksia maihin, joissa karkotettuja todennäköisesti kidutetaan ja tapetaan. Migri (maahanmuuttovirasto), joka nyt on osallistuvinaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtumaan, on itse auttanut homojen vainoajia ja homoja “löytämään toisensa” nostamalla kynnyksen turvapaikan myöntämiselle niin korkealle, etteivät kaikki turvapaikanhakijat voi missään nimessä saada sitä turvaa, jonka perustuslaki heille soisi. Migri pyyhkii perustuslailla taantumuksellisen takamuksensa, ja penää uhreiltaan dokumentaatiota ja kertomusta vainoon johtaneesta elämästä, minkä uupuessa ilmeisen mielivaltainen ja rasistien ohjauksessa toimiva virasto voi antaa seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistön edustajalle kuolemantuomion, karkotuspäätöksen.

Sorrettujen ja sortajien yhtenäisyys Stonewallissa

Porvareita ja porvarillista valtiota ei ensisijaisesti liikuta mitkään huolet yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta tai jalot “arvot”, sitä liikuttaa “pink moneyn” kaltaiset resurssit, sitä kiinnostaa saada työvoimaa, jota surutta polkea vielä enemmän kuin ns. kantasuomalaista työntekijää, jolla pärjätä kilpailussa muuta porvarillista maailmaa vastaan. Sitä surettaa vähemmän se, että julkeammat ja röyhkeämmät rasistit täydellistävät heidän työtänsä ja ajavat työväen sotaan itsensä kanssa, ja enemmän se, että järjestys järkkyy, sitä kiinnostaa sen julkisivun ylläpito: Sampo Terho olisi kelvannut paremmin kuin Halla-aho, sillä Halla-aho on avoimempi fasisti, jonka toiminta paljastaa koko valtion periaatteet. Porvarillista luokkaa ja valtiota ei voi odottaa vapaustaistelun eturintamaan, mutta siltä voi odottaa, että se pelkurimaisesti ottaa omakseen ne voitot, jotka voimalla saavutettiin, jotka saatiin heidät ja heidän palvelijansa päihittämällä.

Porvarillinen valtio ei kuulu Pride-kulkueeseen, kuten eivät kuulu nekään, jotka näkevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt vain hyväksikäytettävänä vaurauden lähteenä. Pride-kulkueeseen eivät kuulu ne, jotka ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ystävää hyvällä säällä, ja pahalla säällä heitä pamputtamassa, kaasuttamassa ja karkottamassa. Yhtenäisyyttä ei pidä hakea kenen tahansa kanssa, vaan niiden kanssa, joiden kanssa edut tosiasiassa yhtenevät. Porvarilliset sateenkaariväen “ystävät” eivät viime kädessä pysy yhteisessä rintamassa sortoa vastaan, sillä sorto on luokkavallan säilyttämiseksi. Pride alkoi taistelusta, ja taistelulla sen tulisi jatkua. Riveistä on häädettävä valtio, sortaja, ja ne, jotka haluavat ensisijaisesti käyttää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tulonlähteenä. On karkotettava ne, jotka liehakoivat meitä Priden aikaan pinnallisella tilpehöörillä, korulauseilla ja merkityksettömillä tempauksilla. Pride ei ole sortajan juhla, Pride ei ole riistäjän juhla.

Voitto on mahdollinen, ja sitä lähempänä se on, mitä paremmin ymmärrämme sen, kuka on todellinen vihollinen ja kuka on todellinen liittolainen, sen, missä perustavat rajat kulkevat. Kommunistinen nuorisoliitto tavoittelee luokkakantaista yhteistyötä sorrettujen ja riistettyjen kesken, se taistelee sellaisen yhteistyön puolesta, joka ei siedä riveissään vihollista ja joka ei tee tee tarpeettomia kompromisseja sortovallan kanssa.

Philadelphian kaupungin Pride-lippu on saanut kaksi uutta raitaa, jotka viittaavat rodullistettuihin.