Sipilän miljoonat eivät kuulu hänelle

Niin on kirjoitettu, mutta niin ei ole. Se pitää otteessaan, se ylläpitää harhaa oikeudesta.

Miljonääri rikastuu muiden työllä

Seura on julkaissut artikkelin, jossa Sipilän pikainen miljonääristyminen käydään läpi. Se “kertoo, kuinka Sipilä hyödynsi yhteistä rahaa tehdäkseen itsestään yksityisen miljonäärin”:

Valtionyhtiö Rautaruukki myi Sipilän holdingyhtiölle enemmistöomistuksensa Solitra Oy:stä, jonka toimitusjohtajana Sipilä toimi ja jonka vähemmistöomistaja hän oli. Rahat, yli 30 miljoonaa markkaa, Sipilälle tähän kauppaan lainasi Rautaruukki itse. Lisää rahaa pöytään toi sykemittarivalmistaja Polar Electro, josta tuli Solitran vähemmistöomistaja. Runsas vuosi myöhemmin Sipilä viimeisteli kaupat myymällä omistuksensa lähes nelinkertaisella hinnalla yhdysvaltalaiselle ADC Telecommunicationsille.

Tämä “melkein nelinkertainen summa” on n. 100  miljoonaa markaa, mikä törkeällä ja luultavasti epäkelvolla laskukaavalla tuottaa n. 16 miljoonan euron kaupat. Sipilä oli omaa rahaansa käyttänyt Liskin lähteiden mukaan yhteensä n. 40 000 mk., eli meidän pääministerillämme ei ollut miljoonan miljoonaa, ennen kuin valtionyhtiö avokätisesti antoi hänelle avaimet satoihin miljooniin markkoihin ja Solitran kauppaamiseen ulkomaille. Lähtikö Sipilän vimma myydä valtion omaisuus tästä, vai oliko Sipilä jo ennen tätä valmis teurastamaan nämä valtion kassaan lypsettävät lehmät?

Seuran artikkeli jatkaa kiitettävästi Sipilän jatkuvan vaurastumisen historiaa, se kannattaa käydä lukemassa.

Omistusoikeus ei ole meitä varten

Keskustan, kokoomuksen ja laajemman porvariston poliittinen ohjelma on tietysti julkisen yksityistämistä, tuottamattoman ja “ylimääräisen” toiminnan lopettamista, missä ylimääräisyys tietenkin riippuu kyseessä olevan porvarin tai porvarikoplan liberalismin (tai fasismin?) lajikkeesta. Ylimääräistä ei kuitenkaan koskaan ole yksityisen porvarin pyhä oikeus siihen omaisuuteen, jonka “hän” on onnistunut itselleen haalimaan, ja välttämättä jokaisesta liberalismin eri muodosta löytyy oikeutus sille, että miljonääri pysyy miljonäärinä, samalla kun kansa nääntyy, riutuu ja kuolee. Totta kai tällaiset omistusoikeudet esitetään ikään kuin universaaleina, jokaisia koskevina vapauksina, mutta todellisuus on hyvin toisenlainen kuin fantastisissa liberaaleissa kuvitelmissa.

Kaiken yksityistäminen näyttää olevan käytännössä sallittua hallitukselle, vaikka laista voikin löytää kohtia, jotka näyttäisivät velvoittavan käytännössä sellaiseen, mikä ei onnistu yksityisen toiminnan puitteissa. Tällaisten ongelmien löytäminen ei kuitenkaan itsessään riitä. Ongelmat kaiken yksityistämisessä tulevat käytännön toteuttamisessa, ilmeisesti, kun erilaiset yksityisen pääoman etua ajavat tahot törmäävät ristiriitoihin. Ainakin nimellisesti yhteisen omaisuuden antaminen yksityisille tahoille pilkkahintaan näyttää täysin mahdolliselta, ja jopa jossain määrin todennäköiseltä tämän hallituksen ajaman linjan puitteissa. “Yhteismaiden aitaus”, julkisen omaisuuden laillista ryöstämistä esitetään ei vain hyvänä, mahdollisena ja oikeutettuna asiana, vaan myös tarpeellisena, parhaana mahdollisena vaihtoehtona.

“Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.” Ilm. 20:11-12

Lakia silti odotetaan meitä pelastamaan, perustuslaille halutaan tuomioistuin ikään kuin tämä riittäisi – ikään kuin perustuslakituomioistuin voisi toimia meediona, jonka välityksellä perustuslaki voisi pelastaa meidät. En tietenkään kiistä, etteikö olisi mukavaa, jos laki todella hidastaisi Sipilää ja kumppaneita enemmän kuin se on jo valmiiksi heitä hidastanut, mutta lopulta me emme voi luottaa siihen, että valtion oma laki pelastaisi meidät valtiolta itseltään: valta ei seuraa lakia, vaan laki seuraa valtaa. Lain muuttaminen on tietenkin koitos, josta kaikki porvarit eivät noin vain selviydykään. Joskus laki todella on meille edullinen, ja todennäköisesti silloin kyse on siitä, että aikoinaan on taisteltu työväen oikeuksien ja edun puolesta, siitä että porvaristo on pelännyt menettävänsä legitimiteettinsä (vaihtoehtoisesti: oikeutuksensa valtaan, “hyväksymisenarvoisuutensa” kansalaisten silmissä) ilman myönnytyksiä.

Koska valtio on se muoto, jossa hallitsevaan luokkaan kuuluvat yksilöt toteuttavat yhteisiä etujaan ja jossa aikakauden koko kansalaisyhteiskunta saa keskittyneen ilmaisunsa, niin siitä seuraa, että kaikki yhteiset instituutiot välittyvät valtion kautta, saavat poliittisen muodon. Se aiheuttaa harhakuvitelman, että laki perustuisi tahtoon, jopa todellisesta perustastaan irrotettuun, vapaaseen tahtoon. Samoin oikeus pelkistetään sitten jälleen laiksi.

–Karl Marx & Friedrich Engels. Saksalainen ideologia.

Yksittäisen lain murtaminen on kuin pirstoisi kristallin, jonka menneet polvet ovat taistelulla muodostaneet, taistelulla jonka kiteymä tämä laki on on. Laki kahdeksan tunnin työpäivästä, esimerkiksi, ei välittynyt meediolta meille, vaan taistelun kautta se saavutettiin: laki seurasi valtaa tässäkin tapauksessa. Työväenluokka taisteli, ja porvaristo päätti antaa periksi. Siinä määrin missä ne voimat ovat edelleen elinvoimaisia, jotka sen taistelun ratkaisivat sen kiteytyneen, hallitsevan luokan tekemän myönnytyksen eduksi, siinä määrin “kristallin pirstomisesta” saattaa seurata ongelmia lain murtajalle. Sille, joka pyrkii lakia muuttamaan tai murtamaan, jää tehtäväksi heikentää vastarintaa, tai toimia avoimen despoottisesti, itsevaltaisesti.

Tämän kaiken tarkoitus on sanoa, että me emme voi tyytyä siihen selitykseen, siihen puolustukseen, joka vääjäämättä valtion suunnasta tulee. “Sipilän toimet olivat laillisia”. “Ei ole syytä epäillä, että Sipilä olisi syyllistynyt rikokseen”. “Pääministeri Sipilälle puhtaat paperit“. Tämä vapaus, tämä laillisuus, jolla porvarit pirstovat hyvinvointivaltiota, joka on liian heikko voittaakseen porvarillista valtaa, on heidän oman valtansa tulosta. Nämä lait, joilla he oikeuttavat itsensä, ovat heidän omia lakejaan. On heille edullista antaa meidän ymmärtää, että laki on seurausta koko kansan vapaan tahdon toteutumisesta. Porvarin laki sanoo, että porvari voi ottaa julkisen omaisuuden itselleen, mutta julkinen yhteisö ei voi ottaa porvarin omaisuutta, paitsi tietyissä tapauksissa, jolloin pitää lain mukaan kuitenkin maksaa markkinahinta, eli porvari odotettavasti kuitenkin saa pääomansa. Ei ole sellaista lakia, jolla julkinen yhteisö voisi ottaa porvarilta pilkkahintaan tai korvauksetta porvarin omaisuuden.

Anastettu omaisuus takaisin valtiolle

Entä jos me vaatisimme, että Sipilän omaisuus, joka on tahkottu valtiolta riistetyllä varallisuudella, takavarikoitaisiin? Ehdotankin, että emme tähtäisi vain hallituksen kaatumiseen, vaan myös siihen, että Sipilän omaisuus takavarikoidaan, että saamme uuden lain, uuden myönnytyksen porvarilliselta valtiolta, jolla me voisimme jatkossa lyödä Sipilän kaltaisia roistoja, jotka ovat anastaneet meiltä meidän vaurautemme, sen hyvinvoinnin, jolla vielä joitakin vuosia ylpeiltiin. Tämä vaatisi sitä että työväenluokka järjestäytyisi omaehtoisesti, antamatta periksi porvarillisille “tietäjille” ja keskiluokan ideologeille, jotka saarnaavat sopua; tietäen oman etunsa, tuntien oman voimansa; että työväenluokka olisi valmis iskemään esimerkiksi tuotantoon lakkoilemalla, mikä tarkoittaisi pääoman voittojen katoamista. Kuinka paljon porvarit olisivat valmiita uhraamaan, ennen kuin he heittäisivät Sipilän uuteen nälkään heränneille susille? 

Valtio ei tietenkään ole puolueeton tai itsenäinen, se ei ole jotain, minkä me voimme hiljalleen laittaa palvelemaan itseämme. Jokainen valtio on luokkavaltio, ja meidän valtiomme ei ole työväen valtio. Ei todellakaan riitä, että omaisuutta siirretään valtiolle – ei varallisuuden liike lakkaa siihen. Niin kauan kuin porvarillinen valtio säilyy, niin kauan jokainen saavutus, jonka me hikoillen ja kyynelehtien saavutamme, on vaarassa kadota, aivan kuten hyvinvointivaltio on nyt tekemässä. Vain työväenluokan poliittinen herruus voisi estää porvareita kumoamasta kaikkia saavutuksiamme.