Joukkovoima on edelleen joukkoliike

Joukkovoima onnistui organisoimaan toistamiseen monituhatpäisen ja pitkäkestoisen, kilometrin pituisen marssin Helsingissä lauantaina 12.03. Poliisin – porvarillisen vallan vahtikoiran – arvio oli jopa 8 000 osallistujaa (!) mielenosoituskulkueen kerätessä riveihinsä marssin aikana spontaanisti hallituspolitiikkaan kyllästyneitä ihmisiä – Joukkovoima onnistui täten jälleen kerran käytännön ansioiden kautta lunastamaan joukkoliikkeen tittelin.

Tyytymättömyyden taloudellis-poliittinen luonne

Joukkovoiman mielenosoitukset eroavat edukseen muista viimeaikaisista kansanliikkeistä ja niiden järjestämistä joukkokokoontumisista. Joukkovoima uskaltaa rehellisesti vaatia hallituksen kaatamista, se aidosti edustaa yhteiskunnan kaikkia enemmän ja vähemmän sorrettuja kerroksia työläisistä eläkeläisiin ja opiskelijoihin, ammattiliitoista moninaisiin ihmisoikeus- ja tasa-arvojärjestöihin jne. Tämä heijastuu epäilemättä Joukkovoiman toiminnan vilpittömyyteen, sen aitoon joukkoluonteeseen ja mielenosoittajien urheaan ja rehelliseen asenteeseen kaduilla ja foorumeilla.

12.03. järjestetty mielenosoitus ei ollut tästä poikkeus. Mielenosoituksessa vaadittiin ”rikkaita”, eli omistajia, markkinatalouden ahdingon, työttömyyden ja uusliberalismin aiheuttajia maksamaan heidän aiheuttamistaan vahingoista, ottamaan vastuuta kansan antamasta mandaatista porvarillisessa valtiokoneistossa: ”Soini, Stubb, Sipilä, emme alistu ikinä!”  – mielenosoittajien tyytymättömyys Sipilän hallitukseen, uusliberaaliseen troikkaan ja omistavaa luokkaa edustavaan Elinkeinoelämän keskusliittoon on kasvanut ja askel kerrallaan se konkretisoituu ja ilmentää itseään joukkojen toiminnan, mielipiteiden ja asenteiden kautta.

Tämä tyytymättömyys ja sen synnyttämä toiminta, vastarinta ja kapina ovat tuomittu kasvamaan Suomen enemmän ja vähemmän sorrettujen yhteiskuntakerrostumien keskuudessa. Suunnannäyttäjiksi tälle liikkeelle on syntynyt palvelualojen alipalkatut nais- ja päähän poljetut eläkeläisaktivistit, sekä massatyöttömyyden riveistä nousevat kaaderit; näiden kerrostumien toimeentulo on tällä hetkellä suurimmassa vaarassa, minkä johdosta heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa eturintaman rooli porvarillisen hallituksen vastaisessa taistelussa.

Alipalkattujen naisten, koko pitkän elämänsä työskennelleiden köyhien eläkeläisten ja työttömyyden lannistamien kerrostumien aktiivisuus on selkeä osoitus aidosta ahdingosta, johon oikeistolainen politiikka heidän on syössyt.Edellä mainittujen kerrostumien aktiivisuuden kehitys on todistettu käytännössä

Joukkovoiman 22.08. ja 12.03. mielenosoituksissa, sekä Joukkovoiman organisaattorisen elimen kokoonpanolla; mikä kaikki on suoraa seurausta porvarillisesta hallitusohjelmasta ja sen toimeenpanemisesta. Porvarillisen hallituksen harjoittama politiikka, sen kanssa painivat reformistiset tahot ja ruohonjuuritason aktivistien kansanliike ovat kaikki dialektissa suhteessa keskenään, jossa porvarillisen hallituksen hyökkäys ja reformististen järjestöjen, ammattiyhdistysliikkeiden ja parlamentaaristen puolueiden puolustautuminen ja vetäytyminen yhteisvoimin määrittelevät ruohonjuuritason massojen tietoisuuden ja väistämättä myös niiden toiminnan.

Esimerkiksi yhteiskuntasopimusneuvottelut, se mitä porvarillinen hallitus tarjosi ja minkä reformistinen ammattiyhdistysliike puoliksi nieli heijastuu Joukkovoiman ulosantiin; tyytymättömyyteen sosialidemokraattista, korporativismin perillistä, kolmikantaista työmarkkinaosapuolien sopimista vastaan – Joukkovoiman marssi pysähtyi kunnioittamaan yleislakkolaisten muistoa, mikä on selkeä indikaattori yleislakkomyönteisten, luokkataistelevien mielialojen noususta ja elinvoimaisuudesta Joukkovoima –liikkeessä; mikä on saanut alkunsa jo kevätsyksyllä 2015.

Joukkovoiman sisällä on sen syntymisestä asti kytenyt tyytymättömyys porvarilliseen demokratiaan, mikä on osoittanut luokkaluonteensa toistuvasti ja kiihtyvällä tahdilla; politiikkojen pettäessä vaalilupauksiaan toisensa perään, talouspoliittisen vaihtoehdottomuuden ollessa entistä varmempaa ja ylhäältäpäin saneltua – jopa Suomen ulkopuolisten tahojen sanelemaa – joukkojen tuntiessa itsensä päivä päivältä entistä nurkkaan ahdistetummaksi, porvarillisen diktatuurin murskaamaksi.

Joukkovoimassa kytee taloudellisen taistelun lisäksi myös poliittisen taistelun ulottuvuus, porvarillisen demokratian kieltäminen ja proletaarisen demokratian vaatiminen. Puolueisiin sitoutumattomalla joukkoliikkeellä on kaikki työkalut, kaikki rahkeet vastustaa porvarillista valtiokoneistoa; se tarvitsee enää ideologisen pohjan ja suunnannäyttäjän tälle taistelulle, sille kiviselle tielle, jonka sen on kuljettava porvarillisen tyrannian murskaamiseksi ja yhteiskunnallisen työn omistuksen yhteiskunnallistamiseksi.

Joukkovoiman vahvuus on moninaisuuden ykseydessä

Joukkovoima on onnistunut siinä, missä opiskelijaliike, ammattiyhdistysliikkeen reformistisen johdon aktivoituminen ja muut porvarillisen politiikan vastaiset liikkeet ja ryhmittyvät ovat epäonnistuneet:

Mielenosoittajien joukko Senaatintorilla

Mielenosoittajien joukko Senaatintorilla

Joukkovoima on yhdistänyt proletaarisen riistettyjen ja vähemmän riistettyjen luokan, sen moninaisten kerrostumien ja sen moninaisten taistelujen kirjon – Joukkovoima on luonut vahvan verkoston eläkeläis-, naisasia-, vammais-, ympäristöjärjestöjen, sekä laajan joukon proletaaristen ja rauhanjärjestöjen välille ja luonut niistä yhden eheän kokonaisen, laaja-alaisen ja yhtenäisen rintaman.

Tämä on trendi, jota Joukkovoima on noudattanut sen syntymästä lähtien, ja jota sen on myös jatkettava tulevaisuudessa taistelun muuttaessa muotoaan, porvariston käydessä entistä röyhkeämmäksi ja tyytymättömyyden kasvaessa joukkojen, tuon proletaarisen luokanmoninaisen kerrostumien ja niiden kerrostumien etujärjestöjen ja kaaderien keskuudessa.

Yhtenäisyys proletaarisen luokan tuotannollisen moninaisuuden ja sen taloudellisten taistelujen moninaisten muotojen keskuudessa, sekä näiden taloudellisten vaatimusten yhdistäminen yhdeksi samaksi poliittiseksi taisteluksi on Joukkovoiman vahvin ja kestävin strategia porvareita vastaan – se on sen lietsoman taistelun onnistumisen välttämättömyys.

Jos Joukkovoiman organisaattorinen elin laiminlyö tämän moninaisten taloudellisten taistelujen yhtenäisyyden yhden ja saman poliittisen taistelun sateenvarjon alla, tulee tuo moninaisuus kääntymään itseään vastaan!

Tämän takia meillä kommunisteilla – yhteistyössä proletaarisesti tietoisten vasemmistoradikaalien, pikkuporvarillisten kapinallisten, äärivasemmistolaisten utopistien ja oikeistolaisten uudismielisten kanssa – on suurin velvollisuus turvata agitaation, joukkojen keskuuteen sulautumisen ja ohjeistamisen keinoin; periksi antamattomalla porvarillisen reformismin ja luokkasopuun tähtäävän pelkuruuden paljastamisella turvata tuo taloudellisten kamppailujen yhtenäisyys ja poliittisen päämäärän – joukkovoiman terävimmän miekan – vakiinnuttaminen ja kohdistaminen suoraan porvarillista valtiokoneistoa vastaan!

Kommunistin rooli ja velvollisuus käytännössä

Kommunistin koti on joukkojen keskuudessa, sen syvimmissä riveissä, eturintamassa porvaristoa vastaan; opettamassa, ohjeistamassa ja voimaannuttumassa moninaista proletaarisen massan kerrostumia yhtenäiseen ja voitokkaaseen taloudellis-poliittiseen taisteluun kommunistisen ideologian tarjoamalla päihittämättömällä työkalulla.

Sinun, kommunistin, on oltava rohkeasti äänessä kun sinua kuunnellaan, sinun on aktiivisesti paljastettava proletaarille turmiolliset utopistiset ajatukset, pikkuporvarilliset ”oikotiet” ja äärivasemmiston lapsellisuus, mutta erityisesti sinun tehtävänäsi on murskata se reformismi,mikä on kahlinnut proletaarin vuosikymmeniksi kapitalismin ikeeseen, maapalloa tuhoavaan reformismiin ja idealismiin, imperialistisiin sotiin ja kaiken edellä mainitun synnyttämän fasismin tukahduttavaan pakkopaitaan.

Meidän kommunistien on keskusteltava joukkojen kanssa, mielenosoituksissa, kokouksissa, jokapäiväisissä kohtaamisissa proletariaatin kanssa, harjoitettava tinkimätöntä ja selkeää polemiikkia vihollistemme kanssa, osoitettava heidän reformisminsa ja luokkaetujapalveleva retoriikka turmiolliseksi  kataluudeksi.

Kommunistin koti on Joukkovoimassa; meidän on aktiivisesti osallistuttava Joukkovoiman valtakunnallisiin organisaattorisen elimen kokouksiin ja sen kehittämiseen taistelun yhtenäisyyden turvaamiseksi – meidän on mielenosoituksissa kannettava banderolleja, joissa agitoimme proletaarin yhtenäisyyden ja poliittisen taistelun puolesta – meidän on kirjoitettava verkkosivuilla, joukkoryhmissä artikkeleita tuosta yhtenäisyydestä ja poliittisesta taistelusta – meidän on hellävaroin, mutta päättäväisesti porauduttava joukkojen tietoisuuteen, oltava heidän tasollaan ja ohjeistettava heitä heidän ja vain heidän vastuulla olevassa taistelussa, jossa vain he voivat viedä sen voitokkaaseen päätökseen – meidän on puhuttava puheissamme proletaarin ylivoimasta, sen taistelusta, sen voitokkuudesta ja sen mahdollisuudesta astua yhteiskunnan johtoon.

Kommunistiseen ideologiaan nojautuen, meidän on yhdistettävä ja tiivistettävä joukkojen yhtenäisyyttä, terävöitettävä sen poliittista miekkaa ideologiamme teroitinkivellä – me emme saa antaa proletaarin kahliutua uudestaan vuosikymmeniksi sen reformismin kahleisiin, joka sen on aikaisemmin kahlinnut!

Kommunistinen ideologia on bensaa, jota kommunistien on heitettävä niihin liekkeihin, jotka pikkuporvarillinen uudismielisyys, parlamentaarinen vasemmisto ja utopismi ovat joukkojen keskuudessa sytyttänyt, jonka palavan materiaalin perustan on oikeistohallituksen leikkaukset ja kapitalismin kriisin aiheuttama aineellinen ahdinko meille valmiiksi kasannut!

Miska Keskinen – kirjoittaja on Turkulainen KomNL ja kansalaisliikeaktiivi

Kommunistisen nuorisoliiton aktiivit marssivat nuorison ja opiskelijoiden oikeuksien puolesta

Kommunistisen nuorisoliiton aktiivit marssivat nuorison ja opiskelijoiden oikeuksien puolesta

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.