Opiskelijoilta tarvitaan vastarintaa

Opiskelijoilta tarvitaan vastarintaa

Opiskeluun liittyvät asiat ovat kuuma puheenaihe. Uusi opintotukileikkaus muun muassa saksii tuen maksimimäärän 337 eurosta 250 euroon, pienentää oppilaitosten budjetteja, vähentää opintolainahyvitystä, vaatii valmistumaan nopeammin ja kasvattaa ryhmäkokoja. Asumislisä muuttuu yleiseksi asumistueksi, johon vaikuttavat muun muassa puolison tai kämppäkavereiden tulot ja asuinkunta. Muutoksen myötä noin 100 000 opiskelijan asumiseen tarkoitettu tuki kasvaa, 27 000 tuki pienenee ja 40 000 opiskelijaa menettää kokonaan asumiseen tarkoitetun tuen (Kela: [1] ja [2]). Asumisen tuen muutokset vaikuttavat voimakkaimmin pääkaupunkiseudulla. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan mukaan yksin asuva opiskelija käyttää vuokraan 72,4 prosenttia tuloistaan ja uudistukset johtavat väistämättä siihen, että pääkaupunkiseudulla voivat jatkossa asua ja opiskella vain varakkaat suomalaiset (YLE).

Suomi tarvitsee poliitikkojemmekin mielestä kipeästi uusia osaajia ja innovaatioita, joista vastuu on luonnollisesti opiskelijoiden harteilla. Työvoimamme vanhenee ja tarvitsemme pikaisesti uutta sukupolvea täyttämään vanhat paikat sekä avaamaan uusia, jotta saamme työllisyysprosentin nostettua edes hallituksen tavoittelemaan 72 prosenttiin. Tällä hetkellä toteutettu politiikka rakentaa kuitenkin tulevaisuutta hyvin hauraalle pohjalle, sillä opintohaasteidenkin ohella jatkuvien taloudellisten ongelmien, uupumuksen, paineiden, epävarmuuden ja stressin kanssa kamppaileva sukupolvi ei ole omiaan luomaan tasapainoisia, työkykyisiä ja ahkeria työntekijöitä ratkomaan tulevaisuuden haasteita. Helsingin Sanomissa julkaistiin 23.5.2017 kirjoitus Turun yliopiston kandipalautteesta, jossa ilmeni joka kolmannen opiskelijan kärsivän useimmiten taloudellisten vaikeuksien aiheuttamista mielenterveyden ongelmista.

  • Leikkaukset osuvat kipeimmin mielenterveysongelmista kärsiviin ja köyhiin – niihin opiskelijoihin, jotka uupumuksen vuoksi eivät kykene työskentelemään opintojen ohella. Leikkaukset osuvat myös niihin, jotka tulevat pienituloisista perheistä eikä vanhemmilla ole resursseja tukea opiskelijaa. Myös opintolainan ottaminen ja velkaantuminen voivat olla erityisen ahdistavaa, kun luottamus tulevaisuuteen on heikolla tolalla. Opiskelijoilta ja yliopistoilta leikkaaminen on lyhytnäköistä. Se, mikä nyt säästetään, kostautuu myöhemmin mielenterveydenhuollon kuluissa ja pitenevissä valmistumisajoissa, kun yhä useampi opiskelija joutuu työskentelemään opintojen ohella, Turun yliopiston opiskelija Sanna Rihu kirjoittaa. (HS)

Velkavankeus vaihtoehtona taloudelliselle ahdingolle

Ne, ketkä jättävät suosiolla sinnittelemättä kaurapuuron, nuudelien ja hyvän toivon varassa, ottavat opintolainaa. On toki myös olemassa niitä hyväosaisia, keiden ei vanhempiensa ansiosta tarvitse moisista huolehtia, mutta valtaosalla tilanne on toinen. Opintolainalla on valtion takaus ja Kela maksaa ajoissa valmistuneille opintolainahyvitystä. Korko, takaisinmaksu ja muut asiat sovitaan pankin kanssa. Tämänhetkinen tilanne alkaa kuitenkin muistuttamaan USA:n mallia, nimittäin pian monelle opiskelu ilman lainaa on mahdotonta, ja sitä joutuu maksamaan takaisin monta vuotta työuran käynnistyttyä. Moni ei ole innokas tekemään vuosia töitä ”ilmaiseksi” vain saadakseen opiskeluaikoinaan ruokaa ja katon pään päälle. Tutkinnon saatua on pakko löytää työ, jotta lainaa voi alkaa maksamaan pois. Mukana on myös talouden arvaamattomuuden suomat uhkakuvat, sillä esimerkiksi pahemman laman iskiessä maksettavaa voikin yhtäkkiä olla moninkertaisesti. Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksestaan ja siitä, että jokaisella on tasavertaiset mahdollisuudet vanhempien varallisuudesta riippumatta. Nämä uudistukset kuitenkin työstävät suuntaa päinvastaiseen.

Niukkuus lisää luovuutta, Sipilä kannustaa

Helsingin yliopiston avajaisissa pitämässään puheessa pääministeri Juha Sipilä kertoi tilanteen olevan asennekysymys. ”Koulutuskusetus”, yleisöstä huudeltiin.

  • Tämän vakavan taloustilanteen seurauksena haastan ja rohkaisen teitä. Hallitus ei voi jatkaa velaksi elämistä. Samalla on ollut pakko leikata myös muualta kuin etuuksista. Meidän on rohkeasti uudistuttava, uskallettava luopua vanhoista toimintatavoista ja muutettava ajattelutapaamme. Uudistumisen pitää pysyä jatkuvana tilana ja vireenä. (YLE)

Suomen valtionvelka suhteessa BKT:hen on EU-alueen pienimpiä. Se on kuitenkin ilmeisesti riittävästi uskottelemaan, että vaihtoehtoja ei ole. Pääoma kasautuu edelleen pienen prosentin käsiin ja esimerkiksi lakkaamalla yksityistämästä julkisia palveluita (ja sitten myymästä niitä ulkomaille), verottamalla progressiivisesti kaikkia tuloja ja estämällä veroparatiisitoiminnan leikkaustarve vähenisi jo huomattavasti. Samalla voisi miettiä, ovatko kaikki menot tarpeellisia, ainakaan yhtä tarpeellisia kuin sivistykseen ja hyvinvointiin, maamme tulevaisuuteen, panostaminen.

Mitä sitten on tehtävissä? Mielenilmaukset, yksilönvalinnat, järjestötoiminta, aktivismi, tiedon levittäminen ja muu vastaava toiminta on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää iso kuva. Kyse ei ole vain opiskelijoita eriarvoistavasta leikkauspolitiikasta, vaan viime kädessä aina kapitalistin etua ajavasta hallituksesta. Vaikka onnistuisimmekin perumaan yksittäisiä leikkauksia, eriarvoistavaa politiikkaa harjoitetaan yhä vuodesta toiseen jos emme muuta rakenteita pysyvästi. Meidän on liityttävä yhteen ja taisteltava tosissamme paremman tulevaisuuden puolesta, jota meiltä jatkuvasti romutetaan.

Kirjoittaja on Kumous-lehden toimittaja.