Mitä ovat keppi ja porkkana ja kuinka niihin vastataan?

Mitä ovat keppi ja porkkana ja kuinka niihin vastataan?

Julkaisemme lukijan lähettämän katsauksen erilaisiin tapoihin ylläpitää porvarillista valtaa.


Käsillä olevan lyhyen teoriakirjoituksen tarkoituksena on yhtäältä tehdä selvyyttä porvarien keinoihin vallankumouksellisten voimien tuhoamiseksi, toisaalta kommunistisiin ratkaisuihin porvarien voittamiseksi. Nämä kysymykset ovat elintärkeitä vallankumouksellisen työn onnistumisen kannalta: oikea suhtautuminen porvarien meille kyhäämiin loukkoihin on vallankumouksellisen poliittisen linjan kulmakivi.

Keppi

Vallankumouksellisten voimien nujertamiseksi porvareilla on käytössään kaksi taktiikkaa, joita voidaan nimittää kansanomaisen sanonnan mukaan kepiksi ja porkkanaksi. Kepillä tarkoitetaan vallankumouksellisten voimien varsinaista tuhoamista, yleensä erilaisin väkivaltaisin keinoin. Tämä pitää sisällään ensinnäkin väkivallan sanan ahtaassa merkityksessä, esimerkiksi sotilaallisen voimankäytön, poliisirepression ja vankilat. Porvarit voivat käyttää myös taloudellista keppiä taistelun lannistamiseksi. Lisäksi on syytä muistaa päihteet, “mielen vankilat”, joita on käytetty myös tietoisesti vastavallankumoukselliseen hajotustyöhön (COINTELPRO).

Porkkana

Tunnettu sanonta opettaa, että porvarit voivat vangita vallankumouksellisen mutta eivät itse vallankumousta. Tämä johtuu siitä, että kansanjoukot rakastavat vallankumouksellisia ja suuttuvat, kun heidät vangitaan. Työväenluokan yhdistyminen ja vallankumouksellinen taistelu pikemmin kiihtyy kuin laantuu vangitsemisista. Tästä syystä keppi on aina riittämätön pitämään kansaa kurissa. Siksi porvarien täytyy tarjota myös porkkanaa.

Porkkanoita ovat erilaiset armopalat, joilla porvarit koettavat houkutella kansaa ja puoluetta pois vallankumoukselliselta tieltä. Kyse on vaipumisesta reformismiin. Esimerkiksi vuonna 2006 Nepalin kommunistinen puolue (maolainen) lopetti vallankumouksellisen kansansodan vastineeksi eräistä uudistuksista kuten monarkian lakkauttamisesta. Imperialistit onnistuivat näin säilyttämään valtansa, jota 10 vuotta jatkunut kansansota oli vakavasti uhannut.

Psykologiselta kannalta katsoen porkkanassa on kyse siitä, että se voimistaa haavekuvia siitä, että imperialismin valtaa voitaisiin uudistaa paremmaksi. Tämän vaaran tiedostaen Filippiinien kommunistinen puolue onkin päättävästi torjunut Duterten hallinnon rauhanehdotukset, jotka ovat olleet luonteeltaan samanlaisia kuin Nepalissa.

Keppi ja porkkana

On syytä ymmärtää, että porvarien taktiikka ei ole koskaan joko pelkkää keppiä tai pelkkää porkkanaa, vaan aina jonkinlainen yhdistelmä molempia. Yleisesti ottaen voidaan katsoa, että kepillä tehdään porkkana houkuttelevammaksi. Kepin pelossa monet ovatkin tarttuneet porkkanaan, muuttuneet legalisteiksi ja reformisteiksi. Se, miten porvarit yhdistelevät keppiä ja porkkanaa, riippuu tietenkin konkreettisesta tilanteesta.

Esimerkiksi toisen maailmansodan päätyttyä Euroopan näyttämöllä kommunistiset puolueet saivat täällä toimintavapauden. Antifasistisessa sodassa Neuvostoarmeija oli osoittanut ylivoimaisuutensa, mikä saattoi imperialistit kauhun valtaan, kun edes natsi-Saksa ei ollut lopulta onnistunut tuhoamaan kommunismia. Hyödyntäen kommunistien keskuudessa esiintyneitä legalistisia taipumuksia porvarit tarjosivat porkkanaa: jos kommunistit suostuisivat toimimaan porvarien sanelemissa puitteissa, he saisivat aikaan uudistuksia ammatillisella ja parlamentaarisella areenalla. Näin myös suomalainen hyvinvointivaltio luotiin – hinta, joka siitä maksettiin, oli luopuminen vallankumouksen valmistelusta. Imperialismi ei kuitenkaan hiukkaakaan luopunut väkivaltaisesta luonteestaan, vaan pyrki edelleen tukahduttamaan kaiken sitä uhkaavan toiminnan niin kotona kuin mertenkin takana.

Kuinka niihin vastataan

Jää vielä kysymys, kuinka keppiin ja porkkanaan tulisi vastata. Ensinnäkin keppi on murskattava. Tämä merkitsee aluksi luokkataistelun konkreettisista tarpeista kohoavaa itsepuolustusta. Taistelua on suojattava poliisin ja fasistien tukahduttamisyrityksiltä, mutta tämä on vain kepiniskujen torjumista ja väistämistä – vasta vallankumouksen voiton myötä porvarin keppi saadaan katkaistua.

Toisekseen on kieltäydyttävä porvarien tarjoamista porkkanoista ja viljeltävä oma satomme, toisin sanoen rakennettava uutta valtaa kansan palvelemiseksi. Uusi työväenvaltio ja sen kansanvallan instituutiot muodostuvat taistelussa vanhaa valtiota vastaan. Tällaista tilannetta Lenin on nimittänyt kaksoisvallaksi. Lopulta vallankumouksen voitettua ei ole enää vanhaa porvarien valtiota, vaan pelkästään uusi työväenvaltio. Taistelu vihollista vastaan ja uuden vallan rakentaminen ovat vallankumouksellisen työn kaksi toisiinsa sidottua perustehtävää.

Kirjoittaja haluaa pysyä anonyyminä.