Maltillisuus vastuussa äärioikeiston väkivallasta

Vain muutamia päiviä Olli Immosen kirjoittaman taistelukutsun jälkeen Suomen uusnatsit ovat vastanneet kutsuun, ja hyökänneet Jyväskylässä sivullisten kimppuun kansainvälisen järjestönsä ulkomaalaisilla vahvistuksilla. Suomen vastarintaliikkeeksi kutsuttu järjestö on tunnettu myös muista väkivaltaisista iskuista viime vuosina. Oikeistolle tyypillisellä tavalla sekä Immonen että uusnatsit tekeytyvät uhreiksi aina hyökätessään muita vastaan. Vaikka populistinen oikeisto on noussut valtaan julistamalla asioiden käsittelystä “niiden oikeilla nimillä”, he eivät tätä toteuta: kyse ei ole mistään kansallismielisyydestä, vaan kansallissosialismista, sanalla sanoen natsismista.

On tärkeää myös ymmärtää, että maltillisilla ja puolueettomilla on suuri rooli väkivaltaisen äärioikeiston kehittymisessä. Kohtelemalla epäoikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta “yhtä pahoina” ääriliikkeinä, on maltillisuus luonut ilmapiirin, jossa äärioikeisto voi piiloutua uhriutumisen ja dialogin taakse. Tämä on erityisen edullista silloin, kun halutaan häivyttää äärioikeiston rikoksia: miksi me puhuisimme marssien kaasutuksista, ihmisten puukotuksista ja tainnoksiin joukolla hakkaamisesta, kun ikkunoitakin on rikottu. Retoriikka, joka piirtää yhtäsuuruusmerkin äärioikeiston ja äärivasemmiston välille, siirtää myös poliittista keskustaa entistä enemmän oikealle. Osallistumalla monikulttuurisuuskeskusteluun maltilliset pitävät huomion poissa järjestelmän todellisista ongelmista. Kapitalisteille äärioikeisto on aina ollut työkalu, jolla sotia vasemmistoa vastaan ja ohjata huomio pois yhteiskunnan keskeisistä ongelmista, jotka kumpuavat taloudellisesta rakenteesta.

Jyväskylän isku on jälleen herättänyt suomalaiset puhumaan ääriliikkeiden uhasta. Vaikka maltilliset mielellään korostavatkin ns. “äärijärjestöjen” yhtäläisyyksiä, niin tässä on yksi keskeinen ja merkittävä ero, jota kellään ei ole varaa sivuuttaa. Äärioikeisto ja äärivasemmisto ovat uhka eri asioille: siinä missä oikeisto on uhka ihmisten turvallisuudelle, vasemmisto uhkaa nykyistä talousjärjestelmää. Suomen vastarintaliike, Suomen Sisu sekä muut äärioikeistolaiset järjestöt ajavat epäoikeudenmukaisuutta, sortoa ja etnistä erottelua. Suomen laitavasemmiston järjestöt puolestaan vastustavat toiminnallaan kaikkea tätä epäoikeudenmukaisuutta.

Natsit ja äärioikeisto pyrkivät “rotupuhtaaseen” Suomeen, ilman “rotupettureita” kuten järjestäytynyttä työväkeä ja kurittomia intellektuelleja, ilman vasemmistoa, vaikka he tällä hetkellä puhuvatkin “kulttuureista”. Tämä on heidän vastauksensa kapitalismin kriiseihin, sen tuottamiin ongelmiin ja ristiriitoihin. Sosialistinen, kommunistinen vastaus näihin riitoihin on auttaa maailmanlaajuisesti kaikkia sorrettuja ja riistettyjä tajuamaan yhteiset intressinsä, ja liittoutumaan sortajia ja riistäjiä vastaan. Meillä työväenluokkaisilla, sorretuilla ja riistetyillä, meillä on sekä kyky että yhteinen intressi tehdä yhteiskunnasta oikeudenmukainen kaikille. Ei vain varakkaille, ei vain niille jotka ovat “herrarotua”. Meillä “äärivasemmistolaisiksi” nimitetyillä ja äärioikeistolla on erittäin merkittävä ero.

anti-racism