Ulkomaat

- Tiedusteluraportti: Iranin ydinaseohjelma keskeytetty jo 2003 -- 9.12.2007
- Demokraatit eivät ole kiinnostuneita Irakin miehityksen lopettamisesta -- 30.9.2007
- Amerikkalaisjoukot yhä ahtaammalla Irakissa -- 3.9.2007
- Imperialismin taustajoukoiksi Afganistaniin -- 6.8.2007
- Iranin työväenliike puristuksissa kahdesta suunnasta -- 22.7.2007
- Länsi ja Israel ylläpitävät Palestiinan väkivaltaa -- 27.6.2007
- Chávezille lisävaltuuksia uudistusten läpivientiin -- 5.2.2007
>> Vuonna 2006 osastossa "ulkomaat" julkaistut artikkelit
>> Vuonna 2005 osastossa "ulkomaat" julkaistut artikkelit

Tiedusteluraportti: Iranin ydinaseohjelma keskeytetty jo 2003

Iran on keskeyttänyt ydinaseohjelmansa jo vuonna 2003, kertoo tuore amerikkalainen tiedusteluraportti. Tämä tieto on ristiriidassa Yhdysvaltain johdon pitkäaikaisten väitteiden kanssa, joiden mukaan Iran on vaara kansainväliselle turvallisuudelle, koskaa se tavoittelee ydinasetta.

Samantapaisilla, sittenmmin perättömiksi paljastuneilla väitteillä ”joukkotuhoaseista” valmisteltiin yleistä mielipidettä suopeammaksi hyökkäkselle Irakiin 2003.

Iran itse on toistanut, että sen ydinohjelma suuntautuu vain rauhanomaisiin tarkoituksiin kuten ydinenergian tuottamiseen; vaikka Iran tuottaa paljon öljyä, ei sillä ole paljonkaan jalostuskapasiteettia, ja se joutuu tuomaan tarvitsemaansa energiaa ulkomailta. Presidentti Bushin mukaan Iran on edelleen vaaraksi maailman turvallisuudelle, koska vaikka se ei valmistelekaan ydinasetta juuri nyt, sillä on siihen tarvittava tieto.

Tältä pohjalta Iranilla ei ole mahdollisuutta päästä pois Yhdysvaltain määrittelemältä ”Pahan akselilta”, koska se tietää Yhdysvaltain hallituksen mielestä liikaa.

Nyt saatu tiedusteluraportti vaikeuttanee Yhdysvaltain ponnisteluja tuen saamiseksi Iranin-vastaisille pakotteille. Presidentti Bush kuitenkin kommentoi raporttia sanomalla, että Iran on eristettävä.
”Paras tapa varmistaa rauhallinen maailma on, että kansainvälinen yhteisö jatkaa yhteistyötä ja sanoo jatkossakin Iranille, että me eristämme teidät.”

Ratkaisukeinoista ”kaikki vaihtoehdot” ovat yhä pöydällä, hän sanoi. Se voi tarkoittaa myös aseellista hyökkäystä.

Joonas Laine

Report contradicts Bush on Iran nuclear program
Bush insists Iran's nuclear program remains dangerous
Western pressure puts strain on Iran's energy industry

takaisin alkuun

---

Demokraatit eivät ole kiinnostuneita Irakin miehityksen lopettamisesta

Demokraattipuolueen kolme johtohahmoa kertoivat väittelytilaisuudessa keskiviikkona 26.9., että he eivät ole valmiita vetämään Yhdysvaltain joukkoja Irakista vuoteen 2013 mennessä. Hillary Clinton, Barack Obama ja John Edwards, jotka kaikki ovat ehdolla Demokraattien presidenttiehdokkaaksi, olivat sitä mieltä, että vetäytymispäätös olisi ”vastuuton”, ja että tässä vaiheessa on mahdotonta tietää, millainen tilanne on heidän mahdollisesti päästyään presidentiksi ensi vuoden vaaleissa.

Merkittävä osa USA:n sodanvastaisesta liikkeestä toivoo Demokraattipuolueelta periaatteellista kantaa presdentti George W. Bushin aloittaman sodan lopettamiseksi, mutta nämä toivot kokivat uuden kolauksen jo hieman aikaisemmin, kun kenraali David Petraeus esitteli kongressille Irak-strategiansa syyskuun puolivälissä – sotaa periaatteessa vastustavat edustajatkin välttelivät kritisoimasta itse kenraalia, ja suuntasivat arvostelunsa presidentti Bushiin.

Sotilaiden kritisointia vältellään, koska se synnyttäisi syytöksiä epäisänmaallisuudesta.

Kenraali Petraeuksen Irak-raportin mukaan kaikkiaan 18:sta asetetusta tavoitteesta ainoastaan kolme asetetuista on saavutettu kokonaan, ja neljä osittain. Raportin luonnoksessa saavutukset olivat olleet vieläkin vaatimattomammat, mutta seikka korjattiin Pentagonin valitettua asiasta.

Kenraali Petraeuksen raportin vastaanotto sekä sen jälkeiset johtavien demokraattien varauksellisuus sodan lopettamisen suhteen eivät lupaa hyvää niille, jotka uskovat demokraattien kykyyn ja haluun lopettaa sota – päin vastoin, se näkyisi jatkuvan vallanvaihdon jälkeenkin entiseen tapaan.

Samoihin aikoihin, kun kenraali käsitteli raportissaan sodan teknistä puolta, brittiläinen kyselytutkimuslaitos ORB julkaisi tuloksen, jonka mukaan yli miljoona irakilaista on kuollut 2003 aloitetun sodan seurauksena.

Joonas Laine

Democrats Aim to Reframe Iraq Debate
The General Does Battle With . . . a Broken Mike
The Petraeus report
British polling agency: More than one million Iraqi deaths since US invasion
<a href=”Is the U.S. Responsible for a Million Iraqi Deaths?

takaisin alkuun

---

Amerikkalaisjoukot yhä ahtaammalla Irakissa

Äkkiseltään voisi luulla, että Yhdysvaltain sodanjohdon pahin ongelma Irakissa on se, että irakilaisryhmittymät taistelevat keskenään – kun demokratian suurlähettäiläiden tarkoitus olisi saada raunioitunut maa jaloilleen ja kansanosat viettämään rauhaisaa yhteiseloa.

Äkkiseltään siis.

On tietysti kiistämätöntä, että shiia- ja sunnimuslien ryhmittymien keskinäiset taistelut ovatkin merkittävä ongelma. Se on ongelma Yhdysvalloille, koska rauhallisissa oloissa maata Yhdysvaltain talutushihnassa johtava hallitus onnistuisi tehtävässään paremmin; mutta ennen kaikkea se on ongelma irakilaisille itselleen, sillä keskinäinen eripura estää heitä suuntaamasta yhteistä vastarintaa imperialistista miehittäjää kohtaan.

Sellainen näyttäisi kuitenkin olevat päivä päivältä vahvistumassa. Shiiojen ja sunnien väliset yhteenotot ja markkinapaikkojen siviilejä tappavat autopommit eivät näet ole läheskään edustava kuva Irakin sodasta – joka on paljon muuta kuin vain se sisällissodasta, jota hyvää tarkoittavat amerikkalaiset joukot muka koettavat hillitä – melkein kuin olisivat rauhanturvaajia. Totuus on, että amerikkalaisjoukot ovat yhä voimakkaamman hyökkäilyn kohteena.

Uutistoimisto Reuters julkaisi elokuussa uutisen, jonka mukaan hyökkäykset amerikkalaisjoukkoja vastaan olivat heinäkuussa 2007 korkeimmalla tasolla sen jälkeen, kun presidentti Bush julisti operaation päättyneeksi toukokuussa 2003.

”Hyökkäykset [heinäkuussa] olivat 46 prosenttia korkeammat verrattuna vuotta aikaisempaan,” uutinen kertoo, ja jatkaa, että ”heinäkuun 2007 tilastot vahvistivat myös sen, että siviileihin kohdistuneet hyökkäykset vähenivät merkittävästi. Ne vähenivät 18:lla prosentilla, 763:een, kun kuluvan vuoden huippu oli toukokuun lukema, 932 hyökkäystä. Hyökkäykset Irakin turvallisuusjoukkoja vastaan heinäkuussa vähenivät 889:ään toukokuun lukemasta, 987, samalla kun liittoutuneiden joukkoja vastaan tehdyt hyökkäykset kasvoivat 7 prosenttia, 3.671:een 3.423:sta.”

Presidentti Bush vetosi viime kuussa Vietnamin sodassa tehtyihin virheisiin, joita ei tulisi hänen mukaansa Irakissa toistaa. Mutta kun Bushin mielestä Vietnamissa tehty virhe oli sieltä vetäytyminen, eikä suinkaan se, että amerikkalaiset koettivat väkivalloin ylläpitää nukkehallitusta vuosikausia maailmankolkassa, jota ei eivät alkuunkaan ymmärtäneet, niin nähtäväksi jää, kuinka kauan pään lyönti seinään kestää. Ehkäpä kauankin; Bagdadiin on juuri valmistunut Yhdysvaltain suurlähetystö, kuin pieni panssaroitu vatikaani uima-altaineen ja tenniskenttineen, joka maksoi enemmän kuin mikään muu Yhdysvaltain lähetystö missään.

Joonas Laine

Daily attacks in Iraq hit new high in June
As British leave Basra, militias dig in
Bush invokes 'tragedy of Vietnam' against Iraq pullout
Welcome to the new US embassy

takaisin alkuun

---

Imperialismin taustajoukoiksi Afganistaniin

Viime viikkoina on eräiltä tahoilta sekä hallituksessa että oppositiossa vaadittu yhä selkeämmin, että Suomen pitäisi lisätä tukeaan Naton Afganistanin-operaatiolle lähettämällä sinne lisää joukkoja. Nämä vaatimukset kuuluvat siihen samaan kuvioon, joka Suomessa on vallinnut 90-luvun alusta – lännettäjät haluavat kaikin voimin todistaa, että Suomi on tosiasiassa aina kuulunut länteen. Todistukseksi ollaan valmiita mielistelemään ”lännen” johtavaa imperialistia, Yhdysvaltoja, jonka miehityksen jälkiä siivoamaan ja miesvajetta paikkaamaan halutaan lisää suomalaisia sotilaita.

Sumutusmielessä tehdään ero ”kovan toiminnan” ja ”rauhanturvatoiminnan” välille, kun annetaan ymmärtää, että suomalaisia joukkoja ei ehkä tarvitsisi laittaa ns. likaisiin hommiin. Haluttaisiin miellyttää amerikkalaisia mahdollisimman paljon, mutta toisaalta ei haluttaisi laittaa omia joukkoja etulinjaan. Harmillisen vaikea tilanne!

Tämän ongelman saavat imperialismin kätyrit selvittää ihan itse, jos pystyvät. Tosiasia on, että osallistumalla ”pehmeään toimintaan” vapautetaan amerikkalaisia ja brittejä siihen kovaan toimintaan, johon itse ollaan liian häveliäitä. On typerää uskotella, että suomalaiset olisivat vain ”rauhanturvaajia”, eivätkä osallistumisellaan paisuttaisi Afganistania miehittäviä joukkoja. Samantekevä on myös paljon mainostettu miehityksen YK-sinetti, joka Nato-johtoisella ISAF-operaatiolla on: imperialistinen miehitys on imperialistista miehitystä, oli sillä YK:n hyväksyntä tai ei.

Afganistanin sota aloitettiin heti syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, julkilausuttuna syynä se, että Taliban suojeli Al-Qaidaa ja Osama bin Ladenia. Kuitenkin vain vähän aikaisemmin oli Taliban-edustajisto keskustellut Yhdysvalloissa eri amerikkalaistahojen edustajien kanssa öljy- ja kaasuputken vetämisestä Afganistanin kautta. Tällöin ei ollut niin välitetty siitä, vaikka Taliban hallitsisi koko maatakin – pääasia, että putki saadaan aikaiseksi. Talibanilla oli diplomaattiedustustokin New Yorkissa, Queensissä.

Sopimusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Mutta ei se mitään: hyökkäyksen jälkeen Afganistanin johtajaksi istutettiin amerikkalaisen UNOCAL -öljy-yhtiön entinen neuvonantaja, CIA-yhteysmies Hamid Karzai. Hän aloittikin pikapuoliin neuvottelut Pakistanin ja Turkmenistanin hallitusten kanssa, joiden maiden kautta putki myös kulkisi. UNOCAL oli toukokuussa 2002 asiasta vastaavan ministeri Razimin mukaan mieluisin yhtiö, jolle rakennusurakka saatettaisiin antaa.

Suomalaisilla sotilailla ei ole mitään asiaa Afganistaniin helpottamaan miehitystä, joka on osa länsimaista jihadia ”vapauden ja demokratian puolesta”. Sen olennainen osa on aina ja kaikkialla maiden alistaminen ulkomaisten suurkapitalistien pelikentäksi. Kuten Asia Times -lehti kirjoittaa: ”Afghanistanin paras mahdollisuus houkutella ulkomaista pääomaa liittyy sen strategiseen sijaintiin potentiaalisena kuljetusreittinä Siperian ja Keski-Aasian öljylle ja kaasulle Etelään ja Itä-Aasiaan.” USA kumppaneineen aikoo saada maan ymmärtämään tämän asian vaikka aseiden voimalla!

Joonas Laine

Kanerva vahvistaisi Suomen läsnäoloa Afganistanissa
Afghanistan, the Taliban and the Bush Oil Team
THE DEADLY PIPELINE WAR: U.S. AFGHAN POLICY DRIVEN BY OIL INTERESTS
Reconstructing Afghanistan – on oil and gas

takaisin alkuun

---

Iranin työväenliike puristuksissa kahdesta suunnasta

Huhtikuun 9. päivä 2007 leipurien ammattiliiton entinen johtaja Mahmoud Salehi vangittiin, ja hänet tuomittiin vankilaan osallisuudesta työväen vappujuhlan järjestämiseen vuonna 2004 Saqezin kaupungissa, Kurdistanissa. Samasta ”rikoksesta” tuomittiin kymmeniä muitakin.

”Pidättämällä nämä tunnetut aktivistit ja työväenliikkeen johtohenkilöt Iranin islamilainen hallinto vain paljastaa huolensa työväenluokan voimistuvasta taistelusta. Islamilainen hallinto yrittää luoda pelon ilmapiirin estääkseen Vapunpäivän juhlinnan Kurdistanissa ja muualla Iranissa,” kirjoittaa tiedotteessaan Iranin Kommunistisen puolueen ulkomailla toimiva neuvosto.

Vain pari viikkoa sitten siviilipukuiset poliisit sieppasivat kadulla Teheranin linja-autonkuljettajien ammattiyhdistyksen johtajan Mansour Ossanloun, ja pahoinpitelyn jälkeen hänet vietiin vankilaan; kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun poliisi vainoaa häntä, tai kun Teheranin linja-autonkuljettajien 2005 alkaneita järjestäytymisyrityksiä tukahdutetaan. Työväen oma ammattiyhdistystoiminta on Iranissa laitonta.

Taustaa

Kun islamilainen vallankumous voitti Iranissa 1979, oli ensisijassa kyse Yhdysvaltain lukuun hallitsevan shaahin kukistamisesta ja maan tosiasiallisen itsenäisyyden palauttamisesta; CIA:n masinoima vallankaappaus oli alunperin nostanut shaahin valtaan 1953, syrjäyttäen pääministeri Mohammed Mossadeqin. Hän oli pari vuotta aikaisemmin ottanut öljykentät valtion haltuun, mutta nyt ne palautettiin brittiläisen ja amerikkalaisen pääoman hallintaan.

Shaahi ehti hallita 25 vuotta, kunnes yllättäen keväällä 1978 alkaneet lakot – jotka olivat tietenkin laittomia – purkautuivat seuraavana syksynä koko maan kattavaksi ilmiöksi. Aluksi vaatimukset olivat taloudellisia, mutta pian alettiin vaatia turvallisuuspoliisin ja armeijan poistamista tuotantolaitoksista. Shaahi vastasi kovin ottein, mikä kuitenkin vain joudutti hänen omaa häviötään helmikuussa 1979.

Vallankumous, joka sittemmin on opittu tuntemaan islamilaisena vallankumouksena, ei suinkaan saanut alkuaan uskonnollisista lähteistä, vaan oli työväenliikkeen joukkotoiminnan seurausta, kun se pyrki vapautumaan sortajastaan. Liikkeellä oli kuitenkin myös heikkoutensa, sillä ammattiyhdistystoiminta oli ollut laitonta, eikä ollut olemassa maan kattavia järjestöjä. Työläiset pystyivät kyllä käynnistämään tehtaat uudelleen, mutta niiden toiminnan yhteensovittaminen koko maan tasolla jäi saavuttamatta.

Samaan aikaan maapaosta palasi jo pitkään shaahia vastaan kiivaillut uskonnollinen johtaja Khomeini. Työväen omista joukoista nousseen karismaattisen johtajat puuttuessa toiveet kohdistuivat häneen, sillä amerikkalaisen imperialismin vastustus yhdisti Khomeinia työväenliikkeeseen. Hänen käskystään työläiset palasivat töihin.

Islamilainen vallankumous suvaitsi työväenkontrollia tehtaissa jonkin aikaa, mutta 80-luvun ensimmäisinä vuosina uusi hallinto alkoi tiukentaa otettaan yhteiskunnasta. Jokaiseen tehtaaseen määrättiin perustettavaksi islamilainen  neuvosto, johon kuuluivat sekä työläiset että johtajat. Nämä neuvostot syrjäyttivät pian työväen omat järjestöt, jotka olivat syntyneet vallankumouksen aikana. Lakot kiellettiin maaliskuussa 1980, ja tehtaisiin tuotiin aseistettuja joukkoja valvomaan järjestystä. Khomeinin avulla länsimielisen porvariston sijaan valtaan nousi kotimainen bazaariporvaristo, jonka ikeen alla Iranin työväenluokka elää vieläkin.

Imperialismi työväkeä auttamassa

Maailman imperialistisissa keskuksissa tahoja, jotka haluavat esiintyä Iranin työläisten ystävinä, mutta jotka todellisuudessa haikailevat ainoastaan öljyn perään. He haluavat asettaa nykyisen presidentti Ahmaninejadin tilalle samanlaisen työläisten alistajan – ainoa vaatimus on, että hän olisi uskollinen amerikkalaiselle eikä iranilaiselle kapitalismille. Sodalla uhkailu, ydinasepelottelu ja muu ”huolestuneisuus” ovat näiden pyrkimysten ilmauksia.

Iran on nykyisellään suuri työväen vankila, mutta tavalliseen tapaansa amerikkalaiset haluavat ”vapauttaa” alistetut murskaamalla koko vankilan ja kaikki sisälläolijat. Kahdelta rintamalta ahdistettu Iranin työväenluokka voi vapautua ainoastaan heittämällä riistäjät yli laidan, ja viime vuosina onkin ollut nähtävissä kasvavaa vastarintaa Iranin porvariston valtaa kohtaan – tässä taistelussa ovat nyt osansa saaneet myös toverit Salehi ja Ossanlou. Jää nähtäväksi, millaisiin tuloksiin mahdollinen radikalismi johtaa; selvää on kuitenkin, että Yhdysvaltain vetoapua työväen vapaushankkeeseen ei tarvita eikä haluta.

Joonas Laine

LabourStart; Free Mahmoud Salehi now
Komalah: Vapauttakaa Mahmud Salehi heti!
Free Mansour Ossanlou!
Mansour Ossanlou kidnapped
Interview with Mansur Osanlou
Malm, Esmailian (2007): Iran on the brink. Rising workers & threats of war. Pluto Press.

takaisin alkuun

---

Länsi ja Israel ylläpitävät Palestiinan väkivaltaa

Nyt kun Palestiinan vaalit puolitoista vuotta sitten voittanut islamistinen Hamas on vallannut Gazan alueen, voidaan luoda katsaus vaalien jälkeiseen kehitykseen. Sitä kautta saadaan myös vastaus kysymykseen, kuka oikein ylläpitää “väkivallan kierrettä”.

Alkuvuodesta 2006 Hamas voitti ylivoimaisesti vaalit, joita tarkkailijat pitivät porvarillisen mittapuun mukaisina, siis hyväksyttävinä – ihmeellistä sikälikin, että kyseessä on miehitetty alue, jonka olot ovat kaikkea muuta kuin vakaat. Aikaisempi valtapuolue, epäuskonnollinen Fatah kärsi rökäletappion. 

Mitään “ääri-islamilaista” motiivia äänestäjillä ei kuitenkaan ollut, kertoo brittiläisen The Independent -lehden Lähi-Idän kirjeenvaihtaja Robert Fisk: “Palestiinalaiset eivät äänestäneet Hamasia, koska he olisivat halunneet islamilaisen tasavallan [..] vaan koska he olivat kyllästyneet presidentti Abbasin Fatah-puolueen korruptioon ja 'palestiinalaishallinon' mädännäisyyteen.” (16.6.2007) 

Mutta muslimien esittäminen mielipuolisina jihadisteina kuuluu länsimaiseen rasistiseen uutiskuvaan. Sen mukaan väkivaltaisuuksiin on syynä etupäässä “ääriryhmien” poliittiset asenteet ja maltin puute, eikä suinkaan väkivaltainen miehitys, jota suuret imperialistivallat tukevat. 

EU:n reaktio vaalitulokseen paljasti välittömästi, kuinka imperialistit luopuvat heti “demokratian” savuverhosta, jos “vapaat vaalit” monipuoluejärjestelmineen eivät tuotakaan mieleisiä tuloksia: “EU ei ryhdy kanssakäymisiin järjestön kanssa, ennen kuin Hamas tunnustaa Israelin, luopuu terrorismista ja tunnustaa palestiinalaishallinnon aiemmin solmimat sopimukset,” totesi EU:n korkea edustaja Javier Solana. (UM 31.5.2006.) 

Hamasin voiton jälkeen EU katkaisi avustusrahavirran palestiinalaishallinnolle, ja tuen palauttamisen ehdoksi asetettiin, että Hamasin hallitus tunnustaa Israelin ja pyrkii rauhaan miehittäjän kanssa. Muutamaa päivää ennen Suomen siirtymistä EU:n puheenjohtajaksi, ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoi ulkoministeriön lehdistötiedotteessa, että “Tässä kysymyksessä Euroopan politiikka on yhtenevä. Ilmoitimme Hamasille, että he voittivat demokraattiset vaalit, mutta heidän pitää kunnioittaa palestiinalaishallinnon velvollisuuksia – mukaanlukien Israelin tunnustaminen. Emme sulje Hamasia ulos kansainvälisestä yhteisöstä, mutta yritämme suunnata heitä olemassa oleviin poliittisiin realiteetteihin.” (UM 21.6.2006.) 

Poliittinen realiteetti Lähi-Idässä taitaa siten olla, että siellä määräävät länsivaltain edut, joita ajetaan sillä verukkeella, että Israelilla on “oikeus olemassaoloon”. 

Kun Hamas sitten äskettäin otti aseellisesti hallintaansa Gazan alueen lyhyessä sisällissodassa Fatahin joukkoja vastaan, saatiin Palestiinaan yhtäkkiä kaksi hallitusta. Toinen on tammikuun 2006 vaaleilla valittu Hamas-hallitus Gazan alueella, ja toinen, Länsirannalla sijaitseva Fatah-hallitus perustuu vain siihen, että USA ja EU tukevat sitä. Hamasin suosio pelottaa länttä siinä määrin, että palestiinalaishallinnolle tarkoitettuja rahoja oli pakko alkaa kanavoida Fatahille – puolueelle, jolla ei ole länsimaisen “vapaan” demokratiakäytännön mukaista oikeutta hallituksen muodostamiseen. Näin hienosti imperialistit noudattavat omia periaatteitaan. 

Valitkaa vaaleilla omat johtajanne! Mutta älkää valitko sellaisia johtajia, jotka eivät suostu kulkemaan imperialismin liekanarussa. Äänestäkää, äänestäkää! Mutta jos äänestätte väärin, meidän on puututtava asioiden kulkuun. Tässä imperialismin todelliset periaatteet, jotka paljastavat selkeästi, miten porvarillinen demokratia on vain riistoon perustuvan yhteiskunnan hallintakeino siinä missä avoin väkivaltakin. Pääasia, että kapitalistinen järjestelmä säilyy ja että imperialistien etuja ei vaaranneta. 

Joonas Laine

Solana suhtautuu luottavaisesti energiayhteistyöhön Venäjän kanssa
Tuomioja kommentoi Karjalaa, Tshetsheniaa ja venäläisvähemmistöjä Moskovassa
Welcome to 'Palestine'
EU To Restore Funding for Abbas' Palestinian Government
The Mirage of the Two State Solution

takaisin alkuun

---

Chávezille lisävaltuuksia uudistusten läpivientiin

Venezuelan parlamentti hyväksyi 31. tammikuuta lain, jonka mukaan presidentti Hugo Chávezille myönnetään valtuudet säätää lakeja yhdellätoista eri alueella puolentoistavuoden ajan. Tarkoitus on kiihdyttää "21. vuosisadan sosialismin" etenemistä Venezuelassa. Lain läpimeno oli suhteellisen helppoa, sillä parlamentissa on vain Chávezia kannattavia puolueita; oppositio boikotoi viimeisimpiä vaaleja eikä osallistunut niihin.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Chávez saa tällaiset valtuudet. Viimeksi vuonna 2000 hän sääti tältä pohjalta 49 lakia, jolloin tarkoituksena oli sopeuttaa maan lainsäädäntö vastaamaan uutta perustuslakia.

Amerikkalaisten tukema Venezuelan oppositio sekä porvarillinen lehdistö maailmanlaajuisesti alkoi taas heti "varoitella", että Chávezista tulee entistä autoritaarisempi, jopa diktaattori, ja että Venezuelan demokratia on nyt vaarassa jne. Lisävaltuudet nähtiin porvaritahoilla "vaarallisena kehityksenä" tilanteessa, jossa Chávez äskettäin kansallisti telekommunikaatioyhtiö CANTV:n sekä sähköyhtiöitä, torjui porvarillisen TV-kanavan lähetysluvan uusimisen, ja alkoi rakentaa chávez-mielisistä puolueista yhtä yhtenäistä Venezuelan sosialistista puoluetta.

Myös jotkut länsimaiset liberaalit, jotka periaatteessa suhtautuvat myönteisesti Venezuelan ottamaan kurssiin, ovat vaivautuneina seuranneet Chávezin toimintaa, sillä se ei vastaa heidän ihannettaan "moniarvoisesta" - eli porvarillisesta - demokratiasta. Heidän mielestään todellinen demokratia on sitä, että porvarit ja työläiset - "kansalaiset" - saavat yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa.

Kysymys demokratiasta pitää kuitenkin asettaa luokkakantaisesti: annetaanko mahdollisuudet vaikuttaa työläisille ja köyhille vai omistavalle luokalle? "Chávezin diktatuurissa" porvaristo näkee vain omia luokkaetujaan vaarantavan kehityksen. Siitä meteli.

Miksi tällaisten valtuuksien myöntäminen on välttämätöntä? Siksi, että Venezuela on vielä suurelta osalta se vanha korruptoitunut ja byrokratian hallitsema Venezuela, joka oli olemassa ennen Chávezia ja hänen johtamaansa bolivaarista liikettä. On löydettävä keinot ohittaa taantumuksellinen virkamiehistö, joka jarruttaa ja sabotoi vallankumouksen edistymistä ja yhteiskunnan muuttamista. Jossain vaiheessa tämä koneisto on hävitettävä, ja tilalle asetettava uusi järjestelmä. Jos keinot eivät miellytä liberaaleja, jotka haluaisivat asioiden hoituvat "siististi", siten että se vastaa heidän ideaalikuvitelmiaan, niin sen pahempi heille - Caracasin köyhissä barrioissa asia nähdään toisin, sillä siellä ollaan sitä mieltä, että asioille tulisi antaa vielä lisääkin vauhtia.

Joonas Laine

Venezuelan Legislature Allows President to Pass Laws by Decree for 18 Months
Chávez in Charge
Venezuela Rejects Negroponte's 'Concerns' Over its Democracy
Chávez Calls for United Socialist Party of Venezuela
Why Aren't You in a Hurry, Comrade?

takaisin alkuun

---