Teoria

- Palkka ei riipu arvostuksesta -- 18.6.2007
>> Vuonna 2006 osastossa "teoria" julkaistut artikkelit
>> Vuonna 2005 osastossa "teoria" julkaistut artikkelit

Palkka ei riipu arvostuksesta

Sairaanhoitajien palkoista puhuttiin eduskuntavaalien aikana ja jälkeen, ja viime viikolla palkkakysymykset olivat esillä myös Kemianliiton ja Metalliliiton TES-neuvotteluihin liittyen. Tässä yhteydessä puhuttiin kovin siitä, miten sairaanhoitajien palkat kertovat hoitotyön vähäisestä “arvostuksesta”, ja että palkkakysymyksen ratkaisu löytyisi siis “suuremmasta arvostuksesta”. Suurempi arvostus tarkoittaisi suurempaa palkkaa.

Näin asia ei kuitenkaan ole. Hoitotyön – tai siivojan työn, tai lohkohitsaajan työn – palkka ei riipu arvostuksesta, vaan se riippuu paitsi taistelusta, niin myös kunkin alan tuottavuudesta.

Julkisen sektorin palkat maksetaan verovaroista, joita kerätään sekä työläisiltä että kapitalisteilta. Arvostusta enemmän hoitajien palkkojen suuruuttaa määrää verokertymä, ja siksi kannattaisi heidänkin – muiden julkisen sektorin työläisten ohella – vaatia riistäjän ankarampaa verottamista, eikä suinkaan niellä mukisematta veronalennuksia!

Monesti palkkakysymysten yhteydessä myös lietsotaan työläisten välistä kateutta viittaamalla paperimiesten – ja myös metallimiesten, kuten viime viikolla – koviin palkkoihin asettamalla ne rinnan esimerkiksi siivoojan tai perushoitajan palkan kanssa. Miksi paperimiehen työllä ansaitsee niin paljon enemmän kuin siivoojan työllä! Molemmathan tekevät tärkeää työtä!

Palkka ei tässäkään riipu arvostusvinoumasta, vaan paperi- ja siivoussektorien erilaisesta tuottavuudesta. Paperiteollisuus on edelleen Suomen keskeisimpiä vientialoja, ja sen tuottavuus on aivan eri luokkaa kuin siivouksessa. Suomen kapitalistinen järjestelmä on sellainen, että paperiala ja siivousala keräävät kumpikin voitot omalta sektoriltaan, ja voitot myös jaetaan kunkin sektorin sisällä. Siivoojilla ei ole osaa eikä arpaa paperiteollisuuden neuvotteluissa, eivätkä he pääse lohkaisemaan osuutta paperisektorin voitoista. Jos jokin työläisryhmä pääsee paperisektorin voitoista joku jotain ulosmittaamaan, niin paperityöläiset – ja sitä parempi, mitä enemmän ulosmittaavat, sillä muutoinhan voitot jäävät vain muutaman riistäjän taskuun!

On tietysti muitakin tapoja hoitaa asia.

Kunkin sektorin ylijäämä (tai alijäämä) voitaisiin koota yhteiskunnan yhteiseen pussiin, ja kun olisi mietitty, kuinka suuri osa ylijäämästä ohjataan takaisin tuotantoon ja kuinka suuri osa jaetaan palkkoina, voitaisiin palkkasumma jakaa eri sektorien kesken. Tässä voisivat arvostusseikat tullakin kyseeseen.

Mutta tällainen järjestelmä olisi jo vähän erilainen kuin nykyinen kapitalistinen järjestelmä – se tarkoittaisi jo varsin suunnitelmallisen talouden järjestelmää. Siinä kunkin tuotantosektorin ja yksittäisen tuotantolaitoksen ei tarvitse enää tulla toimeen omillaan, vain oman tuloksensa pohjalta. Riittää, että koko yhteiskunta tuottaa enemmän kuin kuluttaa – näin palkatkin voitaisiin jakaa tasaisemmin eri sektorien kesken, riippumatta siitä, onko kyseessä vähän tuottava ala vai hyvin tuottava vientiala.

Tämä olisi välttämätöntä ymmärtää, ettei puhuttaisi “arvostuksesta” silloin, kun palkan määrää arvostuksen sijaan se, kuinka tuottavalla talouden sektorilla sattuu työskentelemään. Jos tämä este halutaan ylittää, ja kunkin alan tuottavuus laskea yhteiskunnan kassaan mistä se voidaan jakaa tasaisemmin, tarkoittaa se tosiasiassa varsin vallankumouksellisia johtopäätöksiä.

Joonas Laine

takaisin alkuun

---