Pääkirjoitus (2005 arkisto)

- Kuntauudistus esimerkkinä näköalattomuudesta -- 5.12.2005
- Porvarit junttaavat tasaveroa -- 20.11.2005
- Työväen presidentti -- 31.10.2005
- Fortumin optiot, osakemarkkinat ja kapitalismi -- 2.10.2005
- "Luonnonkatastrofi" New Orleansissa -- 5.9.2005
- Imperialismi on vastuussa Lontoon pommi-iskuista -- 25.7.2005
- Paperiteollisuuden työsulku -- 27.6.2005
- EU -porvarien pakka sekaisin -- 20.6.2005
- Boliviassa tapahtuu -- 13.6.2005
- 60 vuotta natsi-Saksan lopullisesta sortumisesta -- 9.5.2005
- Lakko-oikeutta ei tule rajoittaa -- 25.4.2005
- Irakin ja Kosovon pommittajat harjoituksissa Suomessa -- 18.4.2005
- Eliitti pyrkii heikentämään demokratiaa -- 13.4.2005
- Pääministeri kumartaa teollisuuskapitalisteille -- 5.4.2005
- Mielenosoittajien määrä jäi lieväksi pettymykseksi -- 21.3.2005
- Syyria vetäytyy, muut seuratkoon esimerkkiä -- 14.3.2005
- Vääristelyä ja typistämistä -- 4.3.2005
- Hallitus söi vaalilupaukset ja antaa opiskelijoille keppiä -- 21.2.2005
- Elinkeinoelämä säikyttelee äänestämään "oikein" -- 14.2.2005
- SAK muisti vihdoin nuoret -- 7.2.2005
- Hallitus näyttää jälleen suden hampaansa -- 31.1.2005
- .kom verkottuu -- 24.1.2005

Kuntauudistus esimerkkinä näköalattomuudesta

Sunnuntain Turun sanomat julkaisi lehden suorittaman kyselyn, josta paljastui, että yli puolet varsinais-suomalaisista kunnanvaltuutetuista pitää alle 10.000:n asukkaan kuntia elinkelvottomina; kuntia pitäisi yhdistää siten, että kuntaluku putoaisi puoleen nykyisestä.

Selkokielellä sanottuna tämä tarkoittaa, että palvelut karkaavat yhä kauemmaksi, kun "tehottomia" yksiköitä lopetetaan ja aina vain markkinaehtoistuvampaa palvelutuotantoa keskitetään sinne, missä maksavia asiakkaita on eniten. Sitten kun homma on saatu kapitalistille houkuttelevaksi, kunnan tai valtion omistama palveluyhtiö voidaan kaupata pois jaloista, ja voidaan keskittyä olennaiseen - mitä se sitten enää onkaan. Hyvästit paikallisille terveysasemille, kyläkouluille ja muulle ylellisyydelle, johon ei enää ole varaa, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan!

Kuvaavaa on, että kuntia haluttiin vähentää kiihkeimmin Turun ja Salon seuduilla: niistä tulisi itsestäänselvästi uusien seutukuntien keskuksia. Muualla taas Keskustan ja erityisesti RKP:n valtuutetut kannattivat pienempien kuntien oikeutta olemassaoloonsa; siinä missä muiden puolueiden vastanneista suurin osa piti 10.000-30.000:n asukkaan kuntia parhaimpana vaihtoehtona, Keskustan valtuutetuista 37% ja RKP:stä 57% pitivät alle 10.000:n asukkaan kuntien puolta.

Kyselyn tulos kertoo karua kieltään siitä, miten kunnanvaltuutettujen enemmistö ei parhaimmillaankaan näe muita vaihtoehtoja kuin vain sopeutua vallitsevaan alennustilaan. Innokkaimmin kuntien harvennusta puollettiin SPD:ssä, kokoomuksessa ja vihreissä. Vähän vastahangassa mukaan kelkkaan nousi myös Vasemmistoliitto, joka reformistityyliin valitsi kapitalismin tarjoamista vaihtoehdoista jonkun sieltä vähiten huonosta päästä.

Ollaan siis niin vasemmalla kuin kapitalismi sallii. Sama mentaliteetti näkyy valitettavasti myös muissa viimeaikaisissa kysymyksissä:

- EU:n taistelujoukot. Keskustellaan siitä, pitäisikö joukot lähettää ulkomaille YK:n valtuutuksella vai ilman, kun pitäisi peräänkuuluttaa sitä, millä perusteella muka pitäisi sallia EU-maiden sekaantuminen asevoimin muiden kansojen asioihin. "EU:n taistelujoukkoja ei saa ryhmän mielestä käyttää ilman YK:n tai ETYJ:n mandaattia." (VL:n ryhmäpuheenvuoro eduskunnassa 3.2.)

- Suomen ruokaomavaraisuus. Puolustetaan Suomen sokeriteollisuutta ja maaseutua, mutta hyväksymällä EU:n sisäinen vapaakauppa: "Suomen maatalous ei voi määrällä kilpailla Euroopan jättiläismäisten tilojen kanssa. Ainoa mahdollisuutemme on pärjätä laadulla." (ryhmäpuheenvuoro 26.10.)

- Fortumin optiot. Kritisoidaan kannustinjärjestelmän "kohtuuttomuutta", mutta samalla hiljaisesti myönnetään, että kapitalistille kuuluu "kohtuullinen" korvaus firman johtamisesta. "[E]duskunta edellyttää maan hallitukselta pikaisia toimia Fortumin johdon kannustinjärjestelmien kohtuullistamiseksi". (ryhmäpuheenvuoro 22.11.)

Joonas Laine

Kunnanvaltuutetut puolittaisivat Varsinais-Suomen kuntamäärän
Luomutuotanto on Suomen valtti
Kannustinjärjestelmiä voi ja pitää muuttaa
YK:n asemaa vahvistettava

takaisin alkuun

---

Porvarit junttaavat tasaveroa

Tasaveron eduiksi on Tikan esityksessä ja sitä myötäilleissä kirjoituksissa nähty pääasiassa seuraavat asiat:

1. Tasavero tekisi verotuksen oikeudenmukaisemmaksi, koska nyt palkkatulojen verotus on ankarampaa kuin pääomien verotus; kaikkia tuloja tulisi verottaa saman prosentin mukaisesti. "Kaikki tulot kattava tasavero poistaisi sen oikeudenmukaisuusvajeen, joka nyt on olemassa ansiotulojen ja pääomatulojen verokohtelun välillä, ja estäisi palkansaaja-Suomen ja omistaja-Suomen välisen sosiaalisen kuilun levenemisen", sanoo Tikka.

2. Tasavero hillitsisi verokeinottelua, mikä jälleen olisi tavallisen palkansaajan etu, sillä keinottelua harrastavat lähinnä rikkaat. Suoraviivaistamalla verotusta myös byrokratia vähenisi.

3. Tasavero parantaisi Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä työmarkkinoilla, joilla kilpaillaan huippuammattilaisista. He taas eivät kiinnostu työskentelystä Suomessa, jos palkkaverotus on täällä kilpailijamaita korkeampi.

Näihin väitteisiin voidaan vastata esimerkiksi seuraavasti:

1. Tasaveron oikeudenmukaisuus. 90-luvun laman aikana pääomatulojen verotusta kevennettiin, ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen viime keväisen tutkimuksen mukaan se on ollut suurin yksittäinen syy tuloerojen kasvuun Suomessa. Nyt sitten esitetään, että tätä epäoikeudenmukaisuutta pitää kaventaa, ei suinkaan alkamalla jälleen verottaa pääomaa ja rikkaita ankarammin, vaan laskemalla verotusta vielä entisestään!

2. Verokeinottelu. Koska siis rikkaat kiertävät korkeita veroja, on verotusta laskettava, jolloin veronkierrosta ei enää saa niin suurta etua ja se tulee kannattamattomammaksi. Nerokasta! On siis vain lainsäädännöllä turvattava kapitalistien mahdollisuudet saada enemmän rahaa itselleen jo kättelyssä, ettei heidän tarvitsisi turvautua vilunkipeliin!

Byrokratiakin vähenisi, kun lopetettaisiin rikkaiden turha kyttääminen ja annettaisiin heidän tehdä työläiseltä riistämillään rahoilla mitä haluavat!

3. Kansainvälinen kilpailukyky. Mikään kapitalistien ajama uudistus ei olisi täydellinen ilman näitä taikasanoja, koska se on peruste mille huononnukselle hyvänsä. Monissa hyvää tarkoittavissakin puheenvuoroissa kansainvälinen kilpailukyky - pääomien liikkumisen vapaus ja eurokuri - otetaan annettuna todellisuutena, jolle ei voida mitään, joten parempi vain sopeutua ja koettaa pelastaa mitä pelastettavissa on. Näin saadaan muutama "torjuntavoitto" siellä täällä, mutta tosiasiassa avitetaan porvareita, kun nämäkin toki ymmärtävät, että muutos on hivutettava tarpeeksi hitaasti, jotta kansa ei pillastuisi.

--

Hivutuksen tärkeyden tajuaa Turun sanomatkin: "Puhdas tasaveron käyttöön ottaminen yhtäkkiä aiheuttaisi epäilemättä suuria ongelmia. Julkinen talous ajautuisi vaikeuksiin, pienituloisten verotus nousisi samalla kun suurituloisten laskisi, keskituloiset maksaisivat suurimman laskun."

Taloussanomien mukaan teoreettisesti 29%:n vero sekä palkoille että pääomille riittäisi nykyisen verokertymän kokoamiseen. Kuitenkin, jos ei haluta periä samaa summaa eläkeläisiltä ja muilta köyhiltä, lehden valistunut arvaus kohottaa prosentin käytännössä lähemmäs neljääkymmentä. Tämä taas tarkoittaisi sekä keskituloisten että pääoman verotuksen korotusta, mikä on "poliittisesti hankalaa".

Tämän vuoksi Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattilakin arvioi, että tasaveron sijasta tarvitaan mieluummin ansiotuloverotuksen progression keventämistä.

Koska siis pääomaveron korotus on maamme poliittiselle ja talouseliitille kauhistus eikä voi tulla kysymykseen, niin myös professori Tikka esittää, että tietenkin verotuksen progressiivisuudesta (siitä että rikkaammat maksavat suhteellisesti enemmän veroja kuin köyhät) luopuminen vaatisi tulonjaon tasaamista tulonsiirroilla. Tällä lupauksella on tarkoitus ostaa epäilijöiden vaikka vähän vastahakoinenkin suostumus.

Voi kuitenkin miettiä, kannattaako porvarin sanaan luottaa. Esimerkiksi EU-jäsenyyslupausten toteutumisen perusteella voi arvailla, että tämä puoli uudistuksesta taitaa tässäkin jäädä toteutumatta; pitäisi maksaa käteisellä heti, näkemättä tavaraa, jonka lipevä kauppamies lupaa toimittaa joskus tulevaisuudessa.

Mutta jos poliitikkoja vaivaa "rohkeuden puute", niin kuka sitten pitää aihetta otsikossa? Porvarillinen media tietenkin, joka "puolueettomana tiedonvälittäjänä" toistaa jormaolliloiden, anttipiippojen ja muiden turbokapitalistien vaatimuksia - ja nämä veijarit taas eivät vastaa kansalle, vaan osakkeenomistajille, jotka Suomessakin ovat nykyään suurimmaksi osaksi ulkomaisia: Helsingin pörssin arvosta yli puolet on jo ulkomaisessa omistuksessa.

--

Tasaveron toteuttaminen näkyy kaikesta siihen kohdistuvasta haikailusta päättäen olevan sen sortin pähkinä, että kun Suomessa sitä ei tajuttu laman varjolla toteuttaa, sitä varten varmaan tarvittaisiin Max Jakobsonin jokin aika sitten esittämää "seitsemän viisaan" ryhmää, joka voisi tehdä kansakuntaa sitovat "kipeät" päätöksen keskenään!

Toistaiseksi kuitenkaan tasaveromallin - kuten koko vallitsevan uusliberaalin pakkovallan - suomalaiset puolustajat eivät uskalla olla puheissaan yhtä suoria kuin tämä amerikkalainen herrasmies, joka kirjoittaa oivallisesti nimetyssä Capitalism Magazinessa:

"Kansallisena verojen päivänä kannattaa miettiä seuraavia faktoja. Veronmaksajien vaurain 1% maksaa 34% kaikista liittovaltion tuloveroista. Ylin 50% maksaa 90% kaikesta. Tämä tarkoittaa, että vähiten vauras 50% ei maksa juuri mitään. Lyhyesti sanoen, tuloverotusjärjestelmä riistää rikkaita. Oikeudenmukaisuuden nimessä presidentin, kongressin ja Amerikan kansan tulisi vaatia rikkaiden verotuksen keventämistä.

"Mutta verohelpotusten vastustajat eivät halua oikeudenmukaisuutta. He vaativat varallisuuden uudelleenjakoa. He haluavat takavarikoida rikkaiden ansaitsemat tulot ja antaa sen ihmisille, jotka eivät sitä ole ansainneet. He haluavat, että rikkaat - joihin kuuluvat yhteiskunnan tuottavimmat jäsenet - ovat köyhien palvelijoita."

Joonas Laine

Professori Tikka kehuu tasaveromallia
Tasaveron tuloon syytä varautua
Tasavero olisi vastaus globalisaatioon
Sankariveronmaksajat
Rohkeasti kuri-Suomesta karnevaali-Suomeen
Tuloveroluokkia halutaan vähentää
East Europeans opt for flat-rate tax
A Flat Rate Income Tax System - Just Wishful Thinking?
Pioneer of the 'flat tax' taught the East to thrive
The Flat Tax Makes a Comeback
Why flat-rate tax is a bad idea

takaisin alkuun

---

Työväen presidentti

Viime keskiviikkona Sauli Niinistön presidentinvaalikampanja tempaisi näyttävästi valtakuntamme suurimpien lehtien sivuilla oikein kokosivun mainoksella. Siinä luki: "VASTAKKAINASETTELUIDEN AIKA ON OHI. Suomi on meidän kaikkien yhteinen yritys. On aika lopettaa turhat vastakkainasettelut. Tämä koskee sekä työntekijöitä että työnantajia - koko tämän päivän työväkeä. Ilman työtä ei ole toimivaa taloutta. Ja ilman toimivaa taloutta emme pysty huolehtimaan koulutuksesta, terveydestä ja hyvästä vanhuudesta. SAULI NIINISTÖ. Työväen presidentti."

Niinpä niin. Kyseessä on tietysti provosoimaan pyrkivä ja "yllättävä" - jonkun mielestä ehkä "raikaskin" - mainos, josta vain tosikko voi alkaa vängätä. Sen uhallakin ei kuitenkaan voi olla kommentoimatta sitä vallitsevaa, Neuvostoliiton romahduksen jälkeen yleistynyttä historian loppu -ideologiaa vastaan, jonka ilmausta Niinistön "työväki"-mainoskin teennäisine kädenojennuksineen on.

Ilmoituksessa määritellään "työväeksi" sekä työläiset että kapitalistit. Työtähän se osakkeidenomistaminenkin on! Onko muka helppoa koko ajan joutua kyttäämään pörssikursseja, parhaita sijoituskohteita, arvokiinteistöjä jne? Liikkumaton raha sammaloituu, ja jatkuvasti on juostava yhä kovempaa pysyäkseen paikallaan. Stressaavaa hommaa!

Työtä vain on ainakin muutamaa lajia. On sellaista työtä, joka tuottaa rikkautta, ja on sellaista työtä, joka vain kuluttaa sitä. Jos suomalaisten pörssimeklareiden määrä moninkertaistettaisiin, ei tuloksena syntyisi yhtään uutta varallisuutta, kun olemassa olevien varallisuusesineiden pelimerkkejä vain edelleen vatkattaisiin edestakaisin milloin minkin mielijohteen ja huhupuheen vuoksi. Samoin minkä tahansa byrokratiatyön lisääminen vain kuluttaa olemassaolevaa rikkautta eikä suinkaan luo sitä.

Omistajan työ - mitenkään vähättelemättä osakekeinottelijan vatsahaavan vakavuutta tai toimitusjohtajan ahdistuksen aitoutta konkurssikypsän yhtiön komentosillalla - on tällaista työtä, joka ei luo uutta varallisuutta.

Myöskään vanhusten tai vammaistein huolto ei ole sellaista työtä, joka loisi uutta rikkautta taloudellisessa mielessä. Silti tällainen työ voi olla hyödyllistä työtä. Mutta kapitalistisen talousjärjestelmän kirous on siinä, että omistajia ei lopultakaan tarvita mihinkään.

Päätöksiä pitää tietysti tehdä, mutta ei ole mitään syytä miksi näille "päätöksentekijöille" pitäisi maksaa kymmeniä ja satoja kertoja enemmän palkkaa, palkkioita ja muita "korvauksia" kuin heidän alaisuudessaan työskenteleville työläisille. Puhumattakaan, että olisi vain heidän käsissään päättää, mitä yhteiskuntaa hyödyttävillä tuotantovälineillä tehdään; omistajat käyttävät niitä tietenkin viime kädessä omaksi edukseen, vaikka niitä voitaisiin käyttää kaikkien eduksi.

Mutta kapitalismissa voitonsaalistuksen pakko, tuotto-odotusten jatkuva lisääntyminen ja juokseminen paikallaan pysyäkseen pakottaa karsimaan turhat löysät pois. "Enemmän! Nopeammin! Vähemmällä rahalla! Duunareille kenkää - eihän muistella pahalla!"

"Vastakkainasetteluiden aika on ohi" on veistetty samasta puusta kuin se teesi, että historia on nyt lopussa: Neuvostoliiton ja sosialismin romahduksen jälkeen vain kapitalismi ja liberaali demokratia ovat jäljellä. Ainoastaan menneeseen takertuneet tunkkaiset krypto-stalinoidit voivat olla tätä käsittämättä, ja heidänkin pitäisi viimeistään nyt tarttua Niinistön auttavaan, rehellistä luokkayhteistyötä tarjoavaan käteen. Maassamme näet on raaemminkin luokkatietoisia kapitalisteja, jotka ovat valmiita kovempiin otteisiin! Parempi antautua suosiolla nyt kuin taistella viimeiseen mieheen!

Kaikenlaisten Niinistöjen on hyvä puhua, sillä he puhuvat vallitsevan ideologian heille valmiiksi rakentamalta korokkeelta, jolta heidän latteutensa kuuluvat kauas. Niin ikään on totta, että Vastakkainasettelurintamalla on nykyään aika hiljaista. Mutta ettäkö niiden aika olisi ohitse..? Ehei! Nytpä juuri vasta onkin pantava kampohin - tulopoliittisen luokkayhteistyön, reformismin, EU:n, yhteiskunnan omaisuuden yksityistämisen ja "välttämättömien" leikkausten tai asevarustelun suhteen - sillä ei ole mikään vaihtoehto mukautua nykymeininkiin ja hyssytellä että ei tässä yksi ihminen mitään voi ja voimat ovat hajallaan.

Ei voikaan, ja niin ovatkin, mutta voimien kokoaminen on ainoa vaihtoehto! Siihen tarvitaan jokaisen kynnelle kykenevän myötävaikutusta.

Joonas Laine

takaisin alkuun

---

Fortumin optiot, osakemarkkinat ja kapitalismi

Fortumin optiokeskustelussa ei juuri ole menty moralisointia pitemmälle. Yhtäällä ollaan sitä mieltä, että Mikael Liliuksen 12:n miljoonan optiot ovat "liian suuret" eivätkä vastaa kansan oikeustajua; toisaalla taas sanotaan, että kyllä johto on palkkionsa ansainnut, ja laskipa Helsingin sanomien neuvokas toimittaja lauantain lehteen jopa, että oikeastihan valtio voitti Fortumin optiohässäkässä - lisääntyneiden tuloverotulojen muodossa!

Vaikka valtio omistaa Fortumista n. 60%, sitä - kuten 100% valtionomisteista VR:ääkin - johdetaan liiketaloudellisin perustein, eli aivan kuin se olisi yksityinen yritys. Tällöin jokaisen yhtiön menestymisen kriteeriksi muodostuu se, että se tulee toimeen omillaan, siis tuottaa rahassa mitattavaa voittoa. Voittoa taas ei nykyajattelun mukaan voida tehdä, ellei sitä ole tahkoamassa pätevä johto, jonka tehtävä on miellyttää sijoittajia ja saada nämä panemaan rahansa likoon juuri heidän johtamansa yrityksen puolesta. Pätevää johtoa taas on saatavissa vain rahalla, joten se pitää sitouttaa yritykseen ja sen menestykseen optio-ohjelmilla ja muilla kannustimilla - aivan kuten päteviä kansanedustajia voidaan saada vain tarjoamalla riittävän kilpailukykyisiä palkkoja!

Yritysjohdon optio-ohjelmissa on kyse siitä, että johto saa haluamanaan ajankohtana ostaa yrityksen osakkeita tiettyyn ennaltasovittuun hintaan. Ajatuksena on, että jos täksi hinnaksi sovitaan esim. viisi euroa osakkeelta, niin johto ponnistelee hilatakseen yrityksen osakkeen arvon huippuunsa, esim. 20:een euroon. Tällöin he voivat optiosopimuksen nojalla ostaa 20:n euron hintaisia osakkeita vitosella.

Mitä korkeammalle he onnistuvat nostamaan yrityksen pörssiarvon, sitä suuremman optiosaaliin he keräävät itselleen. Sitä enemmän talous kasvaa, sitä enemmän kansan hyvinvointi lisääntyy! Kyllä nämä stahanovit ovat bonuksensa ansainneet, vai mitä! Häveliäämmät voivat tietysti nähdä asian myös "liian suurena" riistona tai "kohtuullisena" riistona, niinkuin kansanedustajamme vaatiessaan, että Lilius palauttaisi "osan" saamistaan optioista.

Kun kuitenkin yhtiöiden pörssiarvot heilahtelevat suhdanteiden mukaan riippumatta siitä, onko yrityksessä tapahtunut jotain todellista kehitystä tai muutosta, on pörssiarvon nostamisen perusteella tapahtuva palkitseminen kyseenalaista jo sellaisenaan. Optio-ohjelmilla johtoa ajetaan yltiöpäiseen riskinottoon, utopistisiin kasvustrategioihin, tulosten kaunisteluun sekä ylioptimistisiin puheisiin kurssien vedättämiseksi.

Mutta tässäkään ei ole vielä päästy asian ytimeen. Julkisuudessa on puhuttu vain siitä, kuinka osakkeenomistajat - olkoon kyseessä valtio tai yksityinen taho - maksavat johdon optiot, ja jos siis valtio ei olisi Fortumissa osakkaana, ei tavallisilla ihmisillä olisi mitään sanomista koko asiaan. Mutta osakkeenomistajien pelivaran - sen mistä johdollekin voidaan jakaa karkkirahoja - maksaa työläinen, jonka luoman arvon jakamisesta yksin on kysymys. Pelimerkkien ja omistusoikeustositteiden liikuttelu osakemarkkinoilla ei luo senttiäkään uutta varallisuutta, vaikka äkkiseltään niin voisi kuvitella, kun esim. Fortumin pörssiarvo on Mikael Liliuksen johdon kaudella kasvanut 18 miljardia euroa.

Siitä rahasta, joka käytetään päivittäin maailmanlaajuisessa kaupassa, vain muutama prosentti liittyy konkreettisten tuotteiden ostamiseen ja myymiseen. Loput - eli melkein kaikki - liittyvät osake- ja valuuttakeinotteluun.

Kun pörssissä listattu yritysten yhteenlaskettu arvo kohoaa, se ei tarkoita, että maailman varallisuus lisääntyisi vastaavalla summalla. Se tarkoittaa vain, että sijoittajat ovat valmiita maksamaan tarjolla olevista osakkeista enemmän - mistä syystä milloinkin. Vaikka myymällä omistamiaan osakkeita osakemarkkinoilta voikin saada niiden pörssiarvon verran rahaa itselleen, on kyseessä harha: Jos ja kun tarpeeksi moni muukin haluaa myydä osakkeensa, ei niiden hinnan realisointiin löytyisi tarpeeksi varallisuutta.

Tässä on kapitalismin kriisien ydin.

Linkkejä:

Optiot houkuttelevat manipulointiin
Fortum antoi, Fortum otti
Skinnari: Fortum-johdon optiot kohtuuttomia
Leppiniemi: Fortumin optiot ovat tuhlausta
Fortum ja Lilius puolustavat optioitaan

takaisin alkuun

---

"Luonnonkatastrofi" New Orleansissa

Kun koditon pultsari kuolee pakkaseen, niin mikä on tällöin kuolinsyy? Kylmäpä tietenkin. Tällainen vastaus epäpolitisoi kuoleman "valitettavaksi tapaukseksi". Mutta todellisempi vastaus kuolinsyyksi on: köyhyys. Köyhyys taas ei ole mikään luonnonilmiönä poisselitettävä väistämättömyys jolle ei voida mitään, vaan täynnä politiikkaa ja poliittisia valintoja.

On monia tappamisen tapoja. Ihminen voidaan tappaa iskemällä puukko selkään tai hänet voidaan ampua. Tai hänet voidaan työntää yhteiskunnan ulkopuolelle ja jättää oman onnensa nojaan.

Jotkut näistä tavoista ovat laittomia.

--

Yhdysvalloissa New Orleansiin iski hurrikaani Katrina saaden kaupungin täyteen sekasorron tilaan. Hallitustasolta oli kyllä annettu kehotus, että lähtekää äkkiä pois - jääjät syyttäköön itseään. Harmi vain, että kaikkein köyhimmällä väestönosalla - jota riittää - ei ollut samoja mahdollisuuksia lähteä kuin parempiosaisilla. Suurin osa niistä, joilla ei ollut varaa lähteä, on mustia.

Entäpä jos esimerkiksi teatterin tulipalossa sata ihmistä kuolisi siksi, että teatterin omistaja ei ollut pitänyt huolta hätäuloskäyntien kunnosta? Tätä ei kukaan pitäisi pelkkänä onnettomuutena, jollei ei voitu mitään ja johon ei ole osoitettavissa syyllisiä.

Pyörremyrsky ei ollut mikään yllätys. Vuonna 2001 Federal Emergency Management Agency arvioi, että New Orleansiin iskevä pyörremyrsky olisi yksi kolmesta kaikkein todennäköisimmästä ja tuhoisimmasta katastrofista, joka Yhdysvaltoja saattaisi kohdata. Tästä huolimatta vuonna 2004 New Orleansin suojavallien rakentamisen määrärahat pudotettiin viidennesosaan entisestä. Syy: sotamenot!

--

Hävityksen vanavedessä alkoi se, mitä tiedotusvälineet kutsuvat "ryöstelyksi" (looting). Toisteltiin New Orleansin kuvernöörin sanontaa, että onnettomuudet tuovat esiin ihmisten sekä parhaimmat että pahimmat puolet. Näin seurannut kaaos ja ryöstely saatiin vaivattomasti naturalisoitua ihmisluonnon piikkiin - ja minkäs sille mahtaa.

Jos kyse olisi ollut jostakin köyhemmästä maasta - esimerkiksi eräästä saaresta Floridansalmen toisella puolen - olisi "ryöstelyä" epäröimättä pidetty osoituksena kansan valtavasta vastustuksesta hallitusta kohtaan. Sotilaiden ja kansalliskaartin lähettäminen asiaa hoitamaan olisi ollut diktatuurin pönkittämisyritys ja itse ryöstely osoitus siitä, miten ihmiset kärsivät tarpeellisten tavaroiden puutteessa, joita julma hallinto ei halua heidän saavan käyttöönsä.

Mutta kun Yhdysvaltain hallitus antaa armeijalle, joka aikoo "vallata kaupungin takaisin", luvan ampua "ryöstelijöitä", on tämä normaalia järjestyksen palauttamiseen liittyvää toimintaa. Jos jossakin köyhässä maassa tehtäisiin samalla tavoin, tiedotusvälineet levittäisivät välittömästi uutisia tavallisten ihmisten julmasta alistamisesta aseiden voimalla.

Kun viime vuonna hurrikaani Ivan koetteli Kuubaa, järjestelmä piti huolta siitä, että 1.3 miljoonaa ihmistä, yli Kuuban 10% väestöstä, evakuoitiin hirmumyrskyn tieltä. Kukaan ei kuollut.

Joonas Laine

Linkkejä:

Don't 'Politicize' Tragedy? The Tragedy is Political
Editorial cartoon
Lessons from Hurricane Ivan
Ominous prediction comes true
Mayor to feds: 'Get off your asses'
Socialism and storms

takaisin alkuun

---

Imperialismi on vastuussa Lontoon pommi-iskuista

Olin vierailemassa ystäväni luona Lontoossa, kun torstaina 6. heinäkuuta uutisissa kerrottiin, että metrossa on räjähtänyt kolme pommia (ja että lisäksi yksi bussi oli tuhoutunut räjähdyksessä). Tony Blair oli G8-ystäviensä kanssa juuri kokoustamassa Skotlannissa, mistä käsin hän piti tapahtuneen johdosta lyhyen puheen kello 12:00. Diagnoosi: terroristit vihaavat elämäntapaamme, mutta me emme saa antaa tämän vaikuttaa elämäämme, koska silloin terroristit ovat voittaneet. Myöhemmin Blair kiisti, että pommeilla olisi ollut yhteyttä siihen, että amerikkalaisten jälkeen brittijoukot ovat suurin yksittäisen maan sotajoukko Irakissa.

Kahta viikkoa myöhemmin räjähtää neljä pommia lisää, tosin tällä kertaa iskut epäonnistuvat koska räjähteet eivät toimi. Parin päivän kuluttua siviiliasuiset poliisit ampuvat metrossa viisi luotia brasilialaiseen sähkömieheen, koska tällä oli epäilyttävä takki. Vähän myöhemmin todetaan, että miehellä ei ollut mitään yhteyksiä pommeihin.

Islamilaisen ihmisoikeuskomission edustaja sanoo, että tämä on suoraa seurausta brittiläisten poliisien lähettämisestä Israeliin saamaan koulutusta itsemurhapommittajien varalta. Lontoon entinen poliisipäällikkö John Stevens kuitenkin puolustaa käytettyä taktiikkaa sanoen: "Lähetin poliiseja Israeliin ja muihin itsemurhapommittajien iskemiin maihin, missä sitten opimme tämän hirvittävän totuuden: on vain yksi keino pysäyttää itsemurhapommittaja, joka aikoo täyttää tehtävänsä -- hänen aivonsa on tuhottava välittömästi, täydellisesti. Se tarkoittaa, että häntä on ammuttava päähän, jotta hän kuolisi heti." Nykyinen poliisipäällikkö Sir Ian Blair vahvistaa, että poliisille annettu ohje ampua epäilty, jos on syytä uskoa että tämä on itsemurhapommittaja, pysytetään voimassa.

--

Bushin ja Blairin "he vihaavat elämäntapaamme" -selitys on ehkä pahin mitä kuvitella saattaa, sillä jos tämä on tilannearvio, niin sen korjaamiseksi vaadittavat keinot lienevät niitä samoja, joita kapitalistien äänitorvi Financial Times esitti pääkirjoituksessaan heinäkuun 15. päivänä. Pääkirjoituksen otsikko on "Tässä kaoottisessa maailmassa ainoa realistinen vaihtoehto on interventio."

"Syyskuun 11. päivän raakuudet osoittivat, mitä voi seurata jos epäonnistuneet valtiot kuten Afghanistan jätetään oman onnensa nojaan. Britannian kansalaisten toteuttamat viikon takaiset Lontoon iskut niinikään osoittivat, että kansallisvaltioiden rajat eivät ole mikään suoja kieroutuneita ideologioita vastaan. Kaukaiset vaarat ovat tulleet kotiovellemme.

"Ulkopolitiikkaa koskevaa väittelyä ei tule käydä "realistien", vaan interventionistien välillä. Kaikki mikä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana - ja muistettakoon että tällä viikolla Eurooppa painoi päänsä häpeissään Srebrenican kymmenvuotismuistopäivänä - kertoo että länsimaat eivät voi paeta kaukaisten maiden tapahtumien seurauksia.

"Tärkeätä on intervention luonne. Irak on synkkä esimerkki niistä vaaroista, jotka piilevät demokratian junttaamisessa aseiden voimalla. Mutta siltikään Saddam Husseinin kaltaisten tyrannien ei voida sallia menestyvän.

"Tehokas toiminta vaatii taakseen oikeutuksen, joka seuraa lainmukaisuudesta. Se vaatii vankkoja kansainvälisiä instituutioita - ei kylmän sodan aikaista YK:ta, vaan YK:ta joka on valmis puolustamaan kansainvälistä järjestystä. Interventiot ovat kyllä sotkuisia, epätäydellisiä ja valtavan kalliita. Mutta todelliset realistit tietävät, että - kuten demokratia - se on kuitenkin paljon parempi kuin sen vaihtoehdot."

Joonas Laine

http://uk.news.yahoo.com/050723/325/fo176.html
http://www.msnbc.msn.com/id/8655541/
http://news.ft.com/cms/s/497a0b80-f4cc-11d9-9dd1-00000e2511c8,ft_acl=,s01=1.html
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/4712061.stm

takaisin alkuun

---

Paperiteollisuuden työsulku

Helsingin sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan perjantaina 24.06, että vastuu paperitehtaiden seisonnan jatkumisesta on nyt paperiliitolla, kun se jälleen hylkäsi valtakunnansovittelijan sovintoesityksen. Mutta millä logiikalla vastuun voi nähdä olevan ammattiliitolla, kun se ei alun alkaenkaan ole vaatinut mitään muuta kuin sitä, että työnantaja sitoutuu niihin samoihin tupoehtoihin kuin enemmistö muidenkin alojen työnantajista?

Tosiasiassa näin koetetaan maalailla valheellista kuvaa "kultaisesta keskitiestä", jota aina koetetaan ujuttaa kuvioihin, kun työriidoista neuvotellaan valtakunnansovittelijan avustuksella. Valtakunnansovittelija on muka puolueeton taho, joka esittää tasapuolisen, kummankin puolen vaatimukset huomioonottavan, niitä tasapainottavan sovintoesityksen, jossa molemmat osapuolet joutuvat luopumaan joistakin alkuperäisistä vaatimuksistaan.

Mutta kun vaakakupit ovat kapitalistisessa yhteiskunnassa aina kallellaan kapitalistien eduksi jo lähtökohtaisesti, "kultaisen keskitie" ja siihen sisältyvä osapuolten tasapuolisuuden lume sopii hyvin heidän pirtaansa: tällöin julkisuuteen piirtyvä kuva on, että jääräpäiset paperityöläiset eivät suostu tinkimään, vaikka kapitalistit ovat luopuneet jo useista alkuperäisistä vaatimuksistaan!

Näin osaltaan ruokitaan sitä mielialaa, että seisokeista koituvat ongelmat ovat paperityöläisten aiheuttamia; kuulemma heidän ei pitäisi olla niin ahneita, ja tyytyä vähempään kun ovat muutenkin jo niin hyväpalkkaisia jne. On kuitenkin vaikea nähdä millä tavoin paperityöläisten korkeat palkat ovat pois muiden alojen työläisiltä - jos paperiliitto tyytyisi alempiin palkkoihin ja huonompiin työehtoihin, antaisivatko paperikapitalistit erotuksen siivoojien tai sairaanhoitajien palkkojen nostoon tai työehtoja huonontamalla saadut säästöt muiden alojen työehtojen parantamiseen? Eivät todellakaan!

Paperiala on hyvätuottoinen vientiala, ja on sitä parempi, mitä enemmän paperityöläiset onnistuvat ulosmittaamaan kapitalistilta omalla työllään luomaansa varallisuutta. Työn tuottavuus on korkeampi kuin siivous- tai hoiva-alalla, joten ulosmitattavaa riittää enemmän. Se, että paperityöläisen työtunti on arvokkaampi kuin sairaanhoitajan työtunti, ei johdu paperityöläisten (tai minkä tahansa muun keskimääräistä tuottavamman alan työläisten) ahneudesta tms., vaan se johtuu kapitalistisesta järjestelmästä, jossa kunkin tuotantolaitoksen ja -alan tuottama varallisuus ei ole siirrettävissä yhteiskunnan sisällä tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, koska tuotto kuuluu lähtökohtaisesti tuotantovälineiden omistajille.

Se taas, mitä "tuottavuudella" tarkoitetaan kapitalismissa, on ahtaasti vain kunkin tuotantolaitoksen rahallinen tuotto. Kukin tuotantolaitos selvitköön (tai kaatukoon) omillaan, riippumatta siitä, mitkä ovat siitä aiheutuvat sosiaaliset vaikutukset ja muut kuin rahalla mitattavat kustannukset esimerkiksi ihmisten elämänlaadussa. Jos tuotanto ei "kannata" omillaan (ts. rahallisesti), on vallitsevan markkinaideologian mukaisesti työntekijöitä vähennettävä, koska "markkinoiden" toimintaa "ei saa vääristää" - se näet johtaisi tehottomuuteen jne.

Ehkä vammaisten ja vanhusten hoivaaminen pitäisi lopettaa? Mitä se muka tuottaa! Hehän ovat vain rasite yhteiskunnalle! Samanlainen rasite kuin ahneet työläiset, joiden uskomattoman röyhkeät ja kyltymättömät vaatimukset palkankorotuksista ovat muutaman prosentin luokkaa, ja että työnantaja sitoutuisi jo valmiiksi varsin vaatimattomiin ehtoihin! Kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimiin tehokkuuden ehtoihin mahtumaton ylijäämä saa mennä, yhteiskunnan elätettäväksi - kapitalisteille sitävastoin lisää veronalennuksia ja työvoimakulujen vähennyksiä, työllistämisen nimissä osa matalapalkka-alojen kustannuksista yhteiskunnan maksettavaksi kun kapitalistilla ei ole varaa, jne jne.

Saksassa autoalan työläiset sitoutuivat viime vuonna pidentämään työpäiväänsä ilmaiseksi, kun kapitalistit uhkasivat siirtää tuotannon muualle. Pari päivää sitten rakennusalalla tehtiin samoin, ja kapitalistit saivat 800.000 työtuntia lisää maksamatta penniäkään! Ei ole epäilystäkään siitä, että tällaista tullaan jossain vaiheessa ehdottamaan Suomessakin, ellei vallitseva meininki luokkasopuiluineen muutu.

Joonas Laine

Linkkejä:

www.paperiliitto.fi
Workers in Europe to spend more hours on the job
Germany's New Reality
Germany's construction workers get longer hours

takaisin alkuun

---

EU-porvarien pakka sekaisin

Ranskan ja Hollannin kielteisten kansanäänestystulosten jälkeen euroopan porvarit ovat helisemässä. Kansanäänestyksiä ei enää "ole järkevää" järjestää muissa maissa, ettei perustuslain vastustusta suotta alleviivattaisi, ja jotta jokin uusi hieman kuorrutettu kyhäelmä sitten saataisiin helpommin syötettyä uudessa äänestyksessä joskus tulevaisuudessa. Äskettäisten gallupien mukaan perustuslaki saisi Suomessakin selvän torjunnan.

Todennäköiseltä joka tapauksessa vaikuttaisi, että olennaisilta osiltaan perustuslaki ei tule muuttumaan. Jatkossakin aiotaan ajaa politiikka, joka sementoi EU:n militarisoinnin ja euroarmeijan, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden vapauden (=kapitalistien vapauden) jne jne. Tämä ei ole mikään ihme, kun Euroopan Unioni on eurooppalaisen suurpääoman hanke.

Eurooppalaisten kapitalistien yhteistyöjärjestöt ERT ja UNICE ovat jo vuosikausia piiskanneet komissiota ja europarlamenttia hyväksymään itselleen mieluista lainsäädäntöä. Joka ikinen "edistysaskel", josta porvarillinen lehdistö aika ajoin kohisee - lukuisista hivutuksella saaduista eduista puhumattakaan - on alunperin eurooppalaisten kapitalistien masinoima: yhteinen raha, sisämarkkinoiden vahvistaminen ja vapauttaminen, vallan keskittäminen komissiolle, itälaajeneminen jne. löytyvät kaikki Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestöjen esityksistä komissiolle. Usein näistä papereista otetaan tekstiä suoraan EU:n asiakirjoihin.

Sanomalehdissä EU:n nyt vallitseva sekasorto selitetään pinnallisesti "vahvan johtajuuden" puutteella, "jäsenvaltioiden itsekkyydellä" ym., siis lähinnä joidenkin johtajien henkilöön käyvillä perusteilla, ikäänkuin kyse ei olisi prosesseista, jotka toimivat kaukana yksittäisten porvarijohtajien vaikutusmahdollisuuksien tuolla puolen.

EU:n laajenemisen eteen hallitusten tulisi kuulemma tarkastella "yhteistä etua" eikä sortua siihen, mitä niiden "ahtaat kansalliset edut" määräävät. Pitäisi siis tarkastella kapitalistiluokan yhteistä etua! Verot alas, työvoimakustannukset minimiin, rajat auki, kuuluu virsi - paitsi sikäli kuin se vaarantaa eurooppalaisten suurkapitalistien etuja, esimerkiksi kiinalaisten tekstiilien osalta! (Ks. esim. news.bbc.co.uk.)

Harmi vain, että tällaiset hurskaat toiveet "yhteisistä eduista" lepäävät kovin hataralla pohjalla, kun kapitalismi on sellainen järjestelmä, että suurempi raha määrää pienempää. "Yhteiset" edut ovat näin vahvempien etuja, jotka vain koetetaan myydä yhteisinä pienemmille. Sama logiikka vaivaa myös porvarillista taloustiedettä - ja porvarillista ideologiaa ylipäänsä - joka ei tarkastele yhteiskunnan toimintaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin sen pitäisi olla.

Jospa vain markkinat toimisivat täydellisesti! Ratkaisu: lisää kapitalismia, jotta markkinat toimisivat vieläkin täydellisemmin! Vasta sitten järjestelmä alkaa tuottaa hyvinvointia kaikille. Toisaalta, jos täydellisyyteen ei päästä.. no, se johtuu siitä ihmisten ja yksittäisten maiden itsekkyydestä, jonka kanssa vain on elettävä.

Yksi totuus porvarillisten lehtien pääkirjoituksista kuitenkin löytyy: Suomi ei voi enää jatkaa entiseen tapaan nykyisessä turbokapitalistisessa maailmassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että on syytä kiristää vyötä yhä edelleen ja sallia kapitalistien voittojen paisutus kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä, vaan sitä, että on alettava panna kapuloita rattaisiin!

Joonas Laine

takaisin alkuun

---

Boliviassa tapahtuu

Etelä-Amerikka vaikuttaa monestakin syystä ehkä mielenkiintoisimmalta mantereelta tällä hetkellä vallankumouksen näköaloja ajatellen. Viime viikon aikana meininki yltyi dramaattiseksi Boliviassa, jossa intiaanien ja muiden köyhien joukkoliikkeet vaativat (jälleen) presidentti Carlos Mesan eroa ja maakaasuvarojen kansallistamista. Mielenosoittajat tukkivat tiet barrikaadeilla, kaivostyöläiset heittivät poliisirivistöädynamiittipötköillä ja eräät muut katkaisivat La Paziin johtavan vesiputken.

Viimeaikaiset mielenosoitukset saivat alkunsa, kun presidentti Mesa päätti toukokuussa maakaasulain hyväksymisestä, joka ei riittävästi vastannut kansan vaatimuksia kaasuvarojen kansallistamisesta. Kansallistaminen on liikkeen keskeisin vaatimus, ja se alleviivaa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston "kehitys"politiikan haaksirikkoa Boliviassa.

Viime viikolla Mesa erosi, ja kongressi nimitti uudeksi presidentiksi Hormando Vaca Diezin. Protestien paineen alla Vaca Diez kuitenkin ilmoitti eroavansa miltei heti, ja kongressi siirsi kokouksensa Sucreen, pois La Pazista, joka oli myrskyn keskipisteessä. Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Eduardo Rodriguez nimitettiin presidentiksi.

Perustuslain mukaan Rodriguezin velvollisuus on nyt järjestää ennenaikaiset vaalit. Protestiliikkeen kohtalonkysymys on: pitäisikö katsoa mitä uudet vaalit tuovat tullessaan, vai pitäisikö taistelua jatkaa nyt, ja pyrkiä ylittämään porvarillisen demokratian muodot. Liikkeen sisällä on tendenssejä molempiin suuntiin. Evo Morales ja hänen johtamansa Movimiento al Socialismo kannattavat perustuslain säätävän kokouksen järjestämistä, kun taas toisaalla, 8. kesäkuuta järjestetyssä kokouksessa perustettu kansankokous pyrkii siirtämään valtiovallan omiin käsiinsä.

Aika näyttää, ehkä hyvinkin pian, mikä taho lopulta pääsee voitolle - ja auttaako se irrottamaan Boliviaa pääoman holhouksesta. Joonas Laine

takaisin alkuun

---

60 vuotta natsi-Saksan lopullisesta sortumisesta

Kuusikymmentä vuotta sitten päättyivät taistelut, jotka pelastivat Euroopan kapitalismin veriseltä ilmenemismuodolta - fasistiselta ja imperialistiselta terrorilta. Oikeistolaisten ja länsimielisten murheeksi tuon raskaan työn teki lähes yksin sosialistinen Neuvostoliitto. Nyt valtaa pitävät käyttävät kaiken voimansa historian uudelleen kirjoittamiseksi. Neuvostokansan uhrauksia vähätellään ja Yhdysvaltojen roolia sodan ratkaisussa paisutetaan. Kuvaava on Helsingin Sanomien toimittajan Tomi Ervamaan (HS 8.5.) esittämä kysymys Neuvostoliiton taistelusta "Oliko tämä kaikki oikein?"

Länsimaiden, etenkin USA:n ja Iso-Britannian, rooli toiseen maailmansotaan mentäessä ja sen kuluessakin oli suorastaan häpeällinen. Münchenin sopimuksella 1938 ne antoivat Hitlerille luvan miehittää Tsekkoslovakian, toivoen Saksan käyvän näin itään päin Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto ehdotti Iso-Britannialle ja Ranskalle sotilasliittoa Saksaa vastaan, mutta nämä kieltäytyivät. Neuvostoliitto huomasi olevansa yksin Saksaa vastaan, joten se joutui aikaa voittaakseen tekemään nk. Molotov-Ribbentrop-hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa.

Saksa ei kuitenkaan toiminut, kuten lännessä toivottiin, vaan se valtasi salamasodassa Ranskan ja käänsi vasta sitten tykkinsä ja kaiken voimansa itään. Yhdysvallat pysytteli parhaansa mukaan sodan ulkopuolella ja sen suuryritykset kävivät tuottoisaa kauppaa Saksan kanssa. Muun muassa IBM sai roimat voitot keskitysleireillä juutalaisten tekemästä työstä. Iso-Britannia pelkäsi Saksan voimaa ja pysytteli visusti saarellaan. Se kävi myös salaisia neuvotteluja Saksan kanssa asemastaan sodan jälkeen, mikäli Saksa löisi Neuvostoliiton. Näistä neuvotteluista ei vielä ole paljoakaan tietoa, sillä ne aukeavat arkistoista vasta 2020-luvulla.

Kävi kuitenkin niin, että jo ensimmäisenä talvena 1941-42 Saksan rynnistys itään tyssäsi. Seuraavana vuonna oli Saksalla edessä vetäytyminen Stalingradin ja Moskovan valtaamisen epäonnistuttua. Kun lännessä kävi selväksi, että Neuvostoliitto on saanut Saksan vetäytymään tuli jenkeille ja briteille kiire. Ne tahtoivat osan kunniasta Euroopan vapauttajina ja epäilemättä pelkäsivät sosialismin leviävän puna-armeijan mukana. USA:n ja Iso-Britannian osuus jäi kuitenkin ratkaisutaisteluissa mitättömäksi ja ne lyhensivät Hitlerin valtakautta vain muutamalla kuukaudella. Esimerkiksi pelkästään taisteluihin Moskovasta osallistui enemmän saksalaisia kuin mitä jenkeillä ja briteillä oli vastassaan koko Ranskassa.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Lakko-oikeutta ei tule rajoittaa

Elinkeinoelämän Keskusliitto on saanut tukijoita monelta taholta tuomitsemaan lakkoilun. Media hyppäsi EK:n kelkkaan jo viime marraskuussa, kun AKT taisteli pätkätyöläisten puolesta. Nyt tukea on tullut työtuomioistuimen suunnasta. Sieltä ehdotettiin, että käyttöön otettaisiin lakkojen pakkosovittelu. On huolestuttavaa, että työtuomioistuin, joka päättää mm. lakkojen laillisuudesta, asettuu toisen osapuolen taakse missään tilanteessa.

Työnantajilla on tapana tuomita lakko kuin lakko laittomaksi, ilman että sitä mediassa kukaan oikaisee, vaikka lakko myöhemmin selviäisikin lailliseksi. Korkealentoisimmatkin ajatukset, jotka rajoittaisivat lakkoilua, media kuuluttaa metelillä. Vaatimukset yksittäisen työntekijän vahingonkorvausvastuusta työnantajalleen on tyrmistyttävin, joka mediassa on jäänyt vaille mitään kritiikkiä. Sellainenhan asettaisi työntekijän kirjaimellisesti orjan asemaan; työläinen joko tekee työnsä työnantajan asettamilla ehdoilla tai saa maksaa.

Lakko on tärkein ase, jolla työntekijät voivat estää työnantajaa sanelemasta työehtoja. Se on perustavanlaatuinen oikeus, joka mahdollistaa edes kohtuulliset olosuhteet työläisille. Esimerkiksi Intiassa, Kiinassa, Meksikossa ja muissa kehitysmaissa tällaisia oikeuksia ei ole, ja siksi ne ovat ihanteellisia kohteita vaikkapa Nokialle perustaa tehtaita; työläiselle riittää kymppi kuussa, ja vaikkei riittäisikään, so what - ne eivät sille mitään mahda.

Kapitalistit ovat onnistuneet kansainvälisyydessään ja tuoneet Suomeen suuren maailman tavat kohdella työläisiä. Esimerkkeinä käytetään maita, joissa työläistä voidaan sakottaa lakkoilusta tai joissa valtio voi väkisin lopettaa lakon. Media on Yleisradiota myöten ostanut taantumukselliset ajatukset edistyksenä ja kehityksenä. Todellista edistystä olisi kulkea päinvastaiseen suuntaan, missä työläiset järjestäytyisivät kansainvälisesti ja vaatisivat kaikkialla kunnon palkkaa ja työaikoja ja lopettaisivat kapitalistien hegemonian maailmassa.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Irakin ja Kosovon pommittajat harjoituksissa Suomessa

Suomessa järjestetään toukokuussa NATO:n ilmasotaharjoitukset, joiden pääpainona on hyökkäyssodan harjoittelu. Suomalaiset saavatkin varmasti hyvää opetusta amerikkalaisilta aseveljiltään, sillä harjoituksiin osallistuu USA:n 48. hävittäjälaivue, jolla on kokemusta niin Irakin kun Kosovonkin pommittamisesta. Harjoitus on selkeä osoitus siitä, että Suomen johto on päättänyt luopua liittoutumattomuudesta lainkaan kansalta kysymättä.

Harjoitukset kertovat myös karua kieltä siitä, mikä on Euroopan Unionin militarisoinnin todellinen tarkoitus. Selitykset "kansanmurhien estämisestä" on silkkaa satuilua. Kansanmurhia ei täsmäpommituksilla ja ilmasodalla ehkäistä. Niitä tarvitaan Irakin sodan kaltaisiin operaatioihin, joilla pyritään turvaamaan läntinen hegemonia ja strategisesti tärkeiden raaka-aineiden (kuten öljyn) halpa saatavuus.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Eliitti pyrkii heikentämään demokratiaa

Nokian ja Sampon pääjohtajat Jorma Ollila ja Björn Wahlroos ovat jälleen esittäneet huolensa Euroopan kilpailukyvyn heikkenemisestä. Heidän mielestään Yhdysvalloissa kilpailukyky on erinomainen ja samalla talous kasvaa kohisten verrattuna Eurooppaan. Näin varmasti onkin. Kilpailukyky saavutetaan joustoilla, jotka USA:ssa ja suomalaisen talouseliitin unelmissa toteuttavat työläiset. Kahdeksan tunnin työpäivästä tulisi joustaa kahteentoista ja palkoissakin tulisi joustaa - alaspäin. Talous kasvaisi, ja Ollila, Wahlroos ja kumppanit korjaisivat hedelmät.

Talouseliitillä on kuitenkin ongelma: kansa. Euroopan kansoja ei kiinnosta joustaa työehdoista omistajien iloksi. Yhdysvaltojen malli ei ole eurooppalaisten unelmissa. Ranskassa kansa nousi voimakkaaseen vastarintaan, kun työaikaa pidennettiin. Siellä taistellaan voimalla EU:n uusliberalistista perustuslakia vastaan ja näillä näkymin se onkin kaatumassa kansanäänestyksessä. Saksassa kuohuu, kun palveludirektiivin myötä työntekijöiden palkat ovat vaarassa romahtaa, ja kansa onkin pakottanut Saksan demarit säätämään minimipalkkalain. Suomessa ja Ruotsissa kerätään adressia, jotta kansa saisi päättää perustuslaista.

Talouseliitillä on kuitenkin tehokkaita välineitä ja innokkaita apureita tukenaan kansalaisliikkeiden tukahduttamisessa, kansalaismielipiteen muokkauksessa ja taloudellisen etunsa ajamisessa. Tärkeimpinä Euroopan Unioni, valtamedia, Suomessa Helsingin Sanomat etunenässä ja sellaiset valtiomiehet, kuten Paavo Lipponen tai Matti Vanhanen.

Eliitti esittää taloudellisen liberalisaation ja palkkojen alasajon välttämättömyytenä. Irtisanomisten ja muunlainen työväestön sorto johtuu joustamattomasta ay-liikkeestä tai työsuojalaeista. Silloin, jos kansan valitsemat päättäjät säätävät työväestöä (eli äänestäjiään) tukevia lakeja, syyttävät talouseliitin juoksupojat mediassa päättäjiä populisteiksi, kuten Heikki Aittokoski Helsingin Sanomissa 13.4. Kansan mielipiteet kuvataan mediassa ongelmiksi ja kehityksen jarruiksi. "Jäävinä" kansa pyritään syrjäyttämään päätöksenteosta. Mitä vähemmän kansa on kiinnostunut, sitä enemmän valtaa on eliitillä, virkamiehillä ja talouden "asiantuntijoilla".

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Pääministeri kumartaa teollisuuskapitalisteille

Ilmastonmuutos on vakavin ja laajin maapalloa uhkaava ympäristöongelma. Yksi suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista, EU, sitoutui Kioton sopimuksessa vähentämään päästöjään kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta tavoitevuoteen 2008-2012 mennessä. Vähennystaakkaa ei jaettu tasaisesti joka maalle, vaan rikkaammat ja teollistuneemmat EU-maat joutuvat vähentämään keskimääräistä kahdeksaa prosenttia enemmän, kun taas vähemmän päästöjä tuottavat maat saavat edelleen kasvattaa päästöjään.

Suomen on ehdot täyttääkseen ainoastaan pitäydyttävä vuoden 1990 tasolla.

Nyt kuitenkin viime perjantaina pääministeri Matti Vanhanen arvosteli sitoutumista Kioton sopimukseen Vuorimiespäivillä pitämässään puheessa sanoen, että on otettava oppia "EU:n yksipuolisesta sitoutumisesta Kioton sopimukseen ja sen myötä päätetystä päästökauppajärjestelmästä. Se on eräällä tavalla varoittava esimerkki, sillä arvioiden mukaan se saattaa merkitä metallien jalostusyrityksille Suomessa yli sadan miljoonan euron vuotuista kustannusta." Tässä viitataan siihen, että Yhdysvallat ei ole (eivätkä myöskään Intia ja Kiina) sitoutunut Kioton asettamiin puitteisiin.

Suomen kapitalistien arvonlisäyksen ehdot ovat siis vaarassa, koska kaikki maat eivät liittyneet Kioton sopimukseen. Esimerkiksi Yhdysvallat katsoi, että ilmastonmuutoksesta ei ole olemasta tieteellistä näyttöä (Yhdysvallat tuottaa 25% maailman kasvihuonekaasupäästöistä).

Se pääministerin puheessaan ilmaisema "tosiasia", että "modernin yhteiskunnan riippuvuus mineraalisista raaka-aineista ja fossiilisista energianlähteistä kasvaa", on vaarallinen, sillä päinvastoin fossiilisten polttoaineiden kulutusta tulisi dramaattisesti vähentää, ja kehittää tehokkaampia uusiutuville energianlähteille sekä kierrätettäville ja korjattaville tuotteille pohjautuvaa yhteiskuntaa.

Tätä ei kuitenkaan voida kunnolla edes alkaa toteuttaa, jos "myöntämällä tosiasiat" tyydytään vain pelaamaan niillä säännöillä, jotka määrä kapitalistin lisäarvonnälkä.

Joonas Laine

takaisin alkuun

---

Mielenosoittajien määrä jäi lieväksi pettymykseksi

Lauantaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta Yhdysvaltojen laittomasta hyökkäyksestä Irakiin, ja ympäri maailman järjestettiin mielenosoituksia yhä jatkuvan miehityksen vastustamiseksi. Verrattuna kahden vuoden takaisiin miljoonia osanottajia keränneisiin mielenosoituksiin jäivät lauantaiset mielenosoitukset pieniksi.

Toisaalta liikkeen hiipuminen ei ole yllätys, kun ottaa huomioon että media on asettunut miehittäjien tukijoiksi. Jos riippuu vain Helsingin Sanomien ja Maikkarin uutisten tiedon varassa, ei ole ihmekään, jos kuvittelee Irakin vaalien olleen menestys, jenkkien olevan maassa vain irakilaisten hyväksi ja vastarintaliikkeen moraalittomia terroristeja.

Valtamedian välittämä kuva ei voisi olla kauempana totuudesta. Irakin kansan enemmistö, niin shiiat kuin sunnitkin, tahtoisivat miehityksen loppuvan heti. Vaikka enemmistö Irakin puoluekentästä ja kansasta boikotoikin vaaleja, joutuivat Yhdysvallat silti käpälöimään vaalitulosta vetäytymisvaatimusten pelossa. Valtaosa Irakista on käytännössä vastarintaliikkeiden hallinnassa, eivätkä miehittäjät ole turvassa missään. Ja toisin kuin annetaan ymmärtää vastarintaliike ei koostu pelkästään "ulkomaisista terroristeista", vaan sen selkäranka on kansan vankka tuki.

Tosiseikkojen valossa on kurjaa, että mielenosoitukset eivät keränneet väkeä. Rauhanliikkeen ja imperialismin vastaisen liikkeen on nyt yhdistettävä voimansa ja ryhdyttävä toden teolla välittämään tietoa miehitetyn Irakin tilanteesta, jotta suuri vääristymä sodan tiedotuksesta saataisiin korjattua, ja kansa kaduille sotaa vastustamaan.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Syyria vetäytyy, muut seuratkoon esimerkkiä

Yhdysvallat hauskuutti taannoin maailmaa puhumalla totta vaihteluksi valheilleen. Yhdysvallat totesi, että "miehitetyssä maassa ei voida järjesteää demokraattisia vaaleja." Ja tämähän on totta. Syyriaa vastaan kohdistettu painostus on tuottanut tulosta ja se vetäytyy Libanonista.

Yhdysvaltain vaatimuksissa on jälleen kerran oma lehmä ojassa. Syyrian vaikutusvallan väheneminen lähi-Idässä on USA:n etu, sillä Syyria kuuluu siihen harvalukuiseen lähi-Idän maiden joukkoon, joka kuuntelee kansojen mielipiteitä ja vastustaa Yhdysvaltajoen sotatoimia ja läsnäoloa sekä tukee palestiinalaisten kamppailua. Myös Israel voi olla tyytyväinen, sillä nyt se voi tehdä vapaammin iskuja Libanonin puolelle, joita Syyrian joukkojen läsnäolo on huomattavasti vähentänyt. Voikin vahvasti epäillä, että vetäytymisvaatimuksia kiihdyttäneen Rafik Haririn murhan takana onkin Israelin turvallisuuspalvelu Mossad, jolla on pitkä kokemus vastaavista operaatioista.

Syyrian vetäytyminen on kuitenkin oikea ratkaisu, vaikka sillä onkin vankka tuki maassa, jonka viime tiistainen yli puoli miljoonaa kerännyt tukimielenosoitus osoitti. Libanon ei voi ikuisesti turvautua naapurinsa läsnäoloon. Kansallisvaltion velvollisuus on turvata maansa loukkaamattomuus itse ja siinä Libanon epäilemättä onnistuu, sillä siihen sen kansalla on vahva tahto. Hyvänä osoituksena tästä on onnistunut sissisota Israelin miehittäjiä vastaan, joka pakotti Israelin ensimmäistä kertaa vetäytymään sotilaallisten tappioiden johdosta.

Kuinkahan pitkään pitää odottaa, että muutkin lähi-Idän miehittäjät, Israel ja Yhdysvallat, ymmärtävät vetäytyä? Syyria ymmärsi tehdä sen, vaikka paikallinen väestö pitkälti kannattaa sen läsnäoloa. Palestiinassa ja Irakissa miehittäjiä tervehditään jatkuvalla vastarinnalla ja miehittäjien tappiot kasvavat kasvamistaan. Merkillistä on, että näin selvää osoitusta kansojen mielipiteestä miehitykseen eivät jenkit ja sionistit tahdo ymmärtää.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Vääristelyä ja typistämistä

Karl Marxin teorioiden vääristelyssä ei ole mitään uutta. Marx joutui jo elinaikanaan korjaamaan virheellisiä tulkintoja ja jopa tarkoitushakuisia vääristelyjä.

Viime vuonna vääristelyn aloitti Paavo Lipponen väittäen Suomen olevan sosialistinen valtio, ja samoilla linjoilla jatkavat Nyt-liitteessä 4.3. professorit Risto Heiskala ja Pertti Haapala.

Väittäessään, että Marx olisi tyytyväinen nykyiseen kapitalismiin Heiskala ja Haapala jättävät huomiotta Marxin teorioiden ytimen: työn ja pääoman ristiriidan. Ristiriita ei ole suinkaan kadonnut minnekään; päinvastoin jyrkentynyt.

Työn tuottavuus on kasvanut huimaa vauhtia sitten Marxin aikojen, tuhansia prosentteja. Tästä kasvusta ovat hyötyneet työntekijätkin, mutta suurimmat voittajat ovat tuotantovälineiden (osakkeiden) omistajat, joiden tulot ovat kasvaneet moninkertaiseksi verrattuna työntekijöihin. Voitto on se, mitä jää, kun vähennetään myytävän tuotteen hinnasta palkat, kuljetus- ja muut kustannukset. Kiihtyvä voittojen kasvu ja epätasainen jakautuminen näkyy selvästi tuoreesta VATT:n tutkimuksesta, jonka mukaan rikkaimman 1 % tulot ovat viidessätoista vuodessa kasvaneet yli 120 %, kun taas köyhimpien jopa laskeneet.

Huimimman väitteen repäisee Haapala sanoessaan, että "Pohjoismaat olisivat Marxin silmin... kommunistisia." Väite ei perustu missään määrin Marxiin, sillä Marxin mukaan kommunismin myötä valtiokin kuolee pois tarpeettomana. Sosialistinenkaan Suomi ei ole, sillä sosialismissa kansa omistaa tuotantovälineet ja siten edellä mainitsemani mahdollisuus rikastua toisen työllä käy mahdottomaksi. Suomessahan kuljetaan juuri päinvastaiseen suuntaan valtion jatkuvasti yksityistäessä yrityksiään.

Haapala ja Heiskala väittävät myös, että Marx suhtautuisi positiivisesti kansainvälistyvään talouteen, globalisaatioon. Itseasiassa Marx käsittelikin aihetta, mutta hän kutsui meidän globalisaatiotamme imperialismiksi, jota vastaan hän kohdisti tunnetun lauseensa: "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!" Imperialismi on maailmanlaajuista kapitalismia, missä jättimäisiksi kasvaneet yritykset pystyvät riistämään työntekijöiltä voitot yli kansallisten rajojen. Mistä muusta kertovatkaan Irakin öljystä käytävä sota, jatkuva "kaupan esteiden" purkaminen ja Kiina-ilmiö? Marxin vastaus imperialismille oli kansainvälisyys, missä työntekijät kävisivät yhdessä imperialismia vastaan kaikkialla maailmassa, sosialismin puolesta.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Hallitus söi vaalilupaukset ja antaa opiskelijoille keppiä

Hallituksen viime torstaina hyväksymä opintoaikojen rajaus pakottaa opiskelijat elämään velaksi. Maisterin paperit pitää jatkossa saada yliopistosta viidessä vuodessa tai lentää pihalle. Näin tiukalla aikataululla työnteko opintojen ohessa käy mahdottomaksi, jos haluaa säilyttää itsellään edes hitusen vapaa-aikaa.

Velkaan perustuva järjestelmä asettaa nuoret entistä epätasa-arvoisempaan asemaan opiskelujen suhteen. Opiskelijat, joiden vanhemmilla ei ole varaa tukea opiskelua korkeakoulussa, törmäävät suurimpiin vaikeuksiin opiskeluaikana ja sen jälkeen. Kiireestä ja valmistumispaineista johtuva stressi ja masennus ovat jo nyt suurin terveysongelma opiskelijoilla ja uudistuksen myötä paineet tulevat lisääntymään, etenkin köyhimmillä opiskelijoilla. Luultavaa on, että köyhempien perheiden nuoret eivät jatkossa enää tule edes pyrkimään korkeakouluihin, ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä tulee syvenemään.

Uudistuksessa ei oteta lainkaan huomioon vaihtelevia elämäntilanteita tai elämäntapoja. Kaikkien tulisi olla tehokkaita suorittajia, aivan kuten yritysmaailmassa toivotaan. Monipuolisiin sivistäviin tutkintoihin ei anneta mahdollisuutta, sillä sellaisia ei ehdi viidessä vuodessa käydä. Valtio ei voi toimia samoilla perusteilla kuin yksityinen yritys, eikä vaatia kaiken toiminnan olevan voittoihin, tulokseen ja tuotantoon keskittyvää. Tasa-arvoisessa opiskelukulttuurissa pitäisi ottaa huomioon myös ne, jotka eivät tahdo rynnätä työelämään, vaan edetä verkkaasti ja kerätä yliopistosta yleissivistystä, joka on jo arvo sinänsä.

Velkaantuminen opintovaiheessa kahlitsee nuoren työnantajan armoille jo ennen valmistumista. Jos töitä valmistuttuaan edes löytää, on niitä tehtävä, millä ehdoilla hyvänsä. Lakkoilla ei kannata, eikä valittaa huonosta palkasta tai työoikeuksista, kun pienikin raha tarvitaan velan maksamiseen.

Hallituksen uudistuksella on mittavat seuraukset, joilla on yksi yhteinen nimittäjä - suurpääoman etu. Pankit hyötyvät lainapohjaisesta järjestelmästä. Työnantajat saavat nopeammin työvoimaa, jolla ei ole mahdollisuutta taistella oikeuksistaan. Demarien ja kokoomuksen opiskelijajärjestöt ovat asettuneet rikkaiden puolelle tukemaan uudistusta. Tasa-arvoisen sivistysvaltion edellytys on, että nuoret voivat opiskella kattavasti ja monipuolisesti valtion turvatessa heidän toimeentulonsa, ilman velkaa tai nälkää.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Elinkeinoelämä säikyttelee äänestämään "oikein"

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toimitusjohtaja Pentti Vartia nosti keskusteluun eläkeläisten äänioikeuden, huolestuneena vanhentuvan kansan taipumuksesta äänestää oman etunsa mukaisesti, jolloin maan kilpailukyky vaarantuu. Hän viittaa Tieteessä tapahtuu -lehdessä taloustieteen nobelistiin Friedrich Hayekiin, joka poistaisi äänioikeuden kaikilta julkisen tuen varassa eläviltä. Pelottelu toimi, ja ainakin Helsingin Sanomien toimituskunnassa luvattiin "pappoina äänestää lasten edun mukaisesti" ja helppohan se on luvata; HS:n toimittajana kertyy varmasti eri tavalla eläkettä kuin vaikka työttömänä.

Vartian kirjoitus paljastaa EVA:n kannan, että demokratia on ok niin pitkään, kun siitä on hyötyä yksityiselle suurpääomalle ja yrittämiselle. Kun demokratia muuttuu taakaksi, tulee siitä luopua. Suomessa kansalaiset eivät vielä pitkään aikaan tule sallimaan oikeiston fasistisia pyrkimyksiä, mutta yhteiskunnallinen keskustelu näyttäisi tällä hetkellä vievän meitä kohti entisestään synkkeneviä aikoja.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

SAK muisti vihdoin nuoret

Nuorten kiinnostus ammattiliittoihin on laskenut jo pitkän aikaa. Syytä ei voi etsiä muualta kuin ammattiliitoista; ne eivät ole ottaneet riittävästi huomioon ehkäpä sorretuinta työtä tekevien ikäluokkaa, nuoria. On täysin ymmärrettävää, että pätkätöitä tekevä tai työtön nuori ei ole kiinnostunut liittymään järjestöihin, jotka ovat otsikoissa vain matalatasoisten tupo-ratkaisujen yhteydessä. Silloinkin kun AKT kävi työtaistelua nuorten suurta ongelmaa, pätkätöitä, vastaan nousi SAK:n johto tuomitsemaan bussikuskien oikeutettua lakkoa. Kun on olemassa yksityiset työttömyyskassat, miksi liittyä ammattiliittoon, joka ei aja rohkeasti työläisten asiaa?

SAK on varmasti huomannut jäsenistönsä vanhenneen ja vähentyneen. Ratkaisuksi se on aloittanut näyttävän ja kalliin kampanjan tunnuksella "Viidakon lait eivät enää ole voimassa". Mainoskampanjan lisäksi SAK kiertää ammattikouluja ja erilaisia tapahtumia tiedottamassa nuorille oikeuksistaan työelämässä. Kampanjalle onkin tarvetta, sillä vain harva nuori enää tietää oikeuksistaan. Toivottavaa olisikin, että kampanja ei jäisi vain yhden kevään ilmiöksi, eikä pelkäksi tiedottamiseksi, vaan myöskin innostamaan nuoria taistelemaan parempien työehtojen puolesta.

Ilman aktiivista työtaistelua tai työehtojen parannuksia jäävät kaikki kampanjat torsoiksi. SAK kuuluttaa, että viidakon lait eivät enää ole voimassa, mutta ei niitä ilman taisteluja olisi saatu kumottua. Jo viimeiset viisitoista vuotta Suomi on ollut palaamassa viidakon lakien aikaan, ja SAK on katsonut vierestä. Passiivisuutensa kannalta Suomen nykyinen ammattiyhdistysliike on kummajainen Euroopassa. Vielä nykyään ammattiliittoihin kuuluu jopa 80% työläisistä, mutta silti se ei pysty pistämään kampoihin työnantajille. Esimerkiksi Ranskassa ammattiyhdistysliike on taistellut 35 tuntisen työviikon ja taistelee nytkin sen säilyttämiseksi lakoilla ja mielenosoituksilla, joihin osallistuu miljoonia ihmisiä, vaikka Ranskassa ammattiliittoihin kuuluu vain neljännes työläisistä. Mihin Suomessa olisikaan mahdollisuudet?

Ammattiliitot ovat työläisten hyvinvoinnin vartijoita ja vaikka ne nyt nukkuvatkin, kannattaa niihin liittyä ja herättää nuo nukkuvat jättiläiset taisteluun!

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

Hallitus näyttää jälleen suden hampaansa

Oikeus työhön on kirjattu Suomen perustuslakiin. Tämän oikeuden henkeä vastaan hyökkää uusi työllisyysohjelma, joka pakottaa yli 500 päivää työttömänä olleet joko palkattomaan työharjoitteluun tai koulutukseen. Tämä päätös henkii hallituksen kantaa, että työtön on itse syypää kurjaan tilanteeseensa ja rangaistukseksi saa kärsiä. Kukaan ei ole pitkäaikaistyötön omasta tahdostaan ja siksipä onkin nurinkurista sysätä rangaistusta työttömän niskaan, varsinkin kun oikeus koulutusta vastaavaan työhön on kirjoitettu lakiin.

Työttömät eivät ole ainoita, jotka joutuvat vaikeuksiin uudistuksen myötä. Uudistuksessa vaikeuksiin joutuvat myös kunnat. Ne joutuvat järjestämään 100 000 pitkäaikaistyöttömälle kursseja ja koulutusta, jotka eivät luultavammin auta lainkaan työllistymään. Ja niille työttömille, jotka eivät suostu kyykytettäväksi, joutuvat kunnat maksamaan toimeentulotukea, kun työmarkkinatuki heidän osaltaan lakkaa.

Työttömyys on ongelma, joka johtuu pitkälti kapitalistisesta yhteiskunnastamme. Yksityiset yritykset tarvitsevat ja ylläpitävät työttömyyttä. Se on niille välttämätön väline työtä tekevien sortamiseksi. Sillä saatetaan työläinen toista vastaan kilpailemaan työstä, ja työttömien joukon ansiosta voidaan heikosti tuottava tai muuten ei-pidetty ihminen erottaa ja ottaa tilalle uusi tekijä. Työttömyyskorvaus ilman takarajoja on perusteltua ja inhimillistä, ja sen poistaminen on pelaamista suuromistajien pussiin.

Työttömyyttä ei vähennetä kiusaamalla työttömiä. Sitä voitaisiin vähentää esimerkiksi lyhentämällä työaikaa. Työn tuottavuuden kasvun myötä olisi mahdollista siirtyä 30 tuntiseen työviikkoon ansiotasoa alentamatta, jolloin työtä riittäisi useammalle. Mallia on nyt Suomessa testattu, ja yhteiskuntatieteiden maisterin Timo Anttilan uuden väitöskirjan, Lyhenevä työaika - loittoneva utopia? (ilmestyi 29.1.2005), mukaan kokeiluun osallistuneissa yrityksessä myös työn tuottavuus entisestään parani.

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---

.kom verkottuu

Kommunistisen Nuorisoliiton äänenkannattaja on nyt verkkolehti, jollaisena se pystyy parhaiten tuomaan julkiseen keskusteluun ajattelevan ja taistelevan nuorison näkemyksiä. .Kom näkee maailman valtarakenteet - EU:n, Naton, Maailmanpankin, porvarillisen valtion - vain porvarillisen luokan aseina, joilla se turvaa tuotannon omistukseen perustuvan valtansa ja rikkautensa. Luokkatietoinen maailmankatsomus asettaa .kom-lehden etulyöntiasemaan kaupalliseen mediaan nähden, joka ei halua huomata todellista syytä maailman kriisien takana: kapitalismia.

Valtamediassa pääsevät ääneen vain ne, joilla on tukuittain rahaa. Kaupallinen journalismi on unohtanut tehtävänsä kansalaisten palvelijoina valvomassa vallanpitäjiä; siitä on tullut rikkaiden ja vaikutusvaltaisten tukija ja palvelija, joka pitää kansaa kurissa ja järjestyksessä. .Kom-lehti pyrkii vähäisten voimiensa puitteissa ottamaan sen roolin, jonka massoittunut kaupallinen media on unohtanut. Me paljastamme, emme peittele. Siinä missä Helsingin Sanomat toimii Sitran, Evan, EK:n sekä Lipposen ja kumppanien äänitorvena, me valjastamme voimavaramme opiskelijoiden, työttömien, työläisten ja kaikkien maailman vallankumouksellisten käyttöön.

Suomalainen valtamedia Ylestä ja Helsingin Sanomista Suomen tietotoimistoon on liittoutunut muiden läntisten viestimien kanssa. Vailla minkäänlaista lähdekritiikkiä, ne ottavat ulkomaan uutiset ja kuvamateriaalit suoraan Reutersilta, AP:lta, AFP:lta jne. Esimerkiksi Irakin sodan uutisoinnissa tämä on johtanut täysin yksipuoliseen ja usein jopa valheelliseen kuvaan sodan tapahtumista; eihän sotaa käyvän maan media ole koskaan puolueetonta. .Kom-lehti koettaa oikaista virheitä valtamediassa ja antaa sanansijan niille, jotka eivät sitä valtamediassa saa.

.Kom raottaa toisenlaisen maailmankatsomuksen verhoa. Me tahdomme rauhaa, tasa-arvoa, puhdasta luontoa, kansan valtaa ja kansojen välistä ystävyyttä, kerralla sanoen kommunismia. Sitä ei saavuteta ilman valtavia yhteiskunnallisia muutoksia, ja .kom kantaa kortensa kekoon tehdäkseen maailmasta paremman.

Ja lainatakseni .komin ensimmäistä päätoimittajaa Kalle Hernbergiä: "tervetuloa lukijaksi ja mukaan taistelemaan!"

Viljami Vaskonen
päätoimittaja

takaisin alkuun

---