Porvarit ne kehtaavat

Kun puhutaan funktionaalisesta tulonjaosta, puhutaan siitä, miten kansallisesti luotu varallisuus jakautuu. Se jakautuu lähtökohtaisesti palkkatyön ja pääoman osuuksiksi - ja suhteita järjestellään uudelleen luokkataistelussa.

Siinä kapitalisti on viime aikoina kunnostautunut aika hyvin.

Suomessa funktionaalinen tulonjako on 90-luvulta lähtien kehittynyt pääoman eduksi siten, että kapitalistien taskuun menee suhteellisesti aiempaa suurempi osa tuotetusta varallisuudesta. Pekka Sauramo ja Ritva Pitkänen kirjoittavat tutkimuksessaan 'Pääoman lähtö' (2005), että

Tämä on faktaa. Siksi onkin aika hauskaa, kun Taloussanomat kauhistelee suomalaisen palkkatason hirvittävää nousua jutussaan "Palkkakustannukset karkasivat Suomessa" (27.11.), tähän tapaan:

Tätä se rajojen avaaminen pääomille tietää. Kun työväenliike onnistui 60-70-lukujen myötä valloittamaan kapitalistilta suhteellisen suuren osan luomastaan varallisuudesta takaisin itselleen, ajauduttiin myös itsetyytyväisyyden tilaan. Niinpä kun porvarit avasivat EU:n tulvaportit, ei ay-liikkeellä enää ollutkaan voimaa tai haluakaan lähteä taistelemaan tällaista vyörytystä vastaan. Sitä mentiin virran mukana vaan.

Sen tuloksena on kärsitty pitkään "maltillisista" - eli pienistä - palkankorotuksista, eikä tämäkään riitä. Nyt riistäjä voi tuoda Itä-Euroopasta työvoimaa, joka ei ole järjestäytynyt ja jolle on helpompaa maksaa laittoman pientä palkaa - tai hän voi viedä tuotantonsa muualle, sinne missä työ maksaa vähän.

Saksassa suostuttiin jokin aika sitten työajan pidentämiseen ilman vastaavaa palkankorotusta. "Työajan pidentäminen voi olla yksi ratkaisu parantaa tuottavuutta" Suomessakin, sanoi Keskuskauppakamarin tuore puheenjohtaja Hannu Penttilä viime viikolla. Että porvari pystyy esittämään tällaisia vaatimuksia ilman, että siitä nousee hirmuinen äläkkä, osoittaa, että ay-liike on kurat housuissa. Kuinkahan kauan menee, ennen kuin SAK:ssa ymmärretään, että porvarille alistumalla ei työväen asioita saada kuntoon?

Joonas Laine

Penttilä: Pidempi työaika voi olla yksi vaihtoehto
Palkkakustannukset karkasivat Suomessa

EU hyväksyi viime keskiviikkona pitkään väännetyn direktiivin palveluiden kaupan vapauttamisesta Unionissa. Erään vaikutusvaltaisen suomalaisen järjestön lakimies kertoi asiasta näin:

Ketkä tässä puhuvat? Ääni on pääoman ääni, mutta suut ovat SAK:n ja STTK:n, kahden suurimman suomalaisen ay-järjestön, lakimiesten suut! Työväenliikkeen miehet Rusanen ja Aaltonen riemuitsevat, että nyt viimein suomalainen kapitalisti pääsee tasaveroisesti riistämään muiden maiden työläisiä, kun tähän saakka muualta EU:sta on jo voitu tulla Suomeen saalistamaan.

Lausunnot eivät yllätä, sillä on ollut tunnettua, miten täällä ay-eliitti on omaksunut "kotimaisen" kapitalistin edut omikseen. Suomalainen työ ja suomalainen pääoma ovat muunmaalaisia vastassa, ja tässä taistelussa suomalainen pitää aina suomalaisen puolta - vaikka luokkarajojen yli! On täysin unohdettu työväenliikkeen internationalismi, jossa kaikkien maiden työläiset pitävät yhtä pääomaa vastaan - lähtömaasta riippumatta.

Työväenliikkeen miehet näkevät hyvänä asiana sen, että palveludirektiivi on huomattavasti vesittynyt siitä, mitä se aiemmin oli, kun sitä nimitettiin Frankenstein-direktiiviksi sen laatineen komissaari Frits Bolkesteinin nimeä väännellen. Tämä versio olisi mm. mahdollistanut sen, että "puolalaisen putkimiehen" työtä Ranskassa olisivat säännelleet lähtömaan, Puolan, lainsäädäntö ja työehdot.

Hyvä tietysti onkin, että direktiivin kammottavimmat versiot saatiin torjuttua, mutta työväenliikkeen miesten olisi tullut jättää tyytyväisyydenhymistelyt sivulauseeseen. Torjuntavoitto ei ole mikään voitto vaan tappio, ja se on myönnettävä. Olisi pitänyt hyökätä EU:n koko apparaattia vastaan, sillä sieltä tällaisia hirviödirektiivejä tulee jatkossakin.

Samaan aikaan, kun palveludirektiivi ratkesi, ratkaistiin myös työaikadirektiiviä - ja EU-komission alkuperäisesitykset siitäkin ovat olleet melkoista luettavaa. Suomen ratkaisuehdotukseksi tarjoilema "kompromissi" kuitenkin raukesi, kun kaikki jäsenet eivät suostuneet hyväksymään työajan pidentämisen sallivaa, ns. opt-out -pykälää, joka mm. Iso-Britannialle on ollut kovin tärkeä.

Palveludirektiivin ulkopuolelle jäivät mm. terveys- ja sosiaalipalvelut, rahapelit, kuljetukset, satamat, taksit, ambulanssit, verotus, vuokratyöfirmat sekä turvapalvelut. Mutta kun Taloussanomissa itketään, että saalis on "melkoisesti vesittynyt", ja kun Elinkeinoelämän keskusliittokin arvioi "realistisesti", että hyväksytty direktiivi on "vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä" paras mahdollinen, on syytä olettaa, että kapitalistitahoilla valmistaudutaan jatkohyökkäykseen - kunhan "vallitseva poliittinen ilmapiiri" on saatu muutettua suotuisammaksi.

Palvelujen kaupan vapauttaminen on eurooppalaiselle pääomalle tärkeä asia, sillä 2/3 EU:n bruttokansantuotteesta tulee palveluista. Niiden saaminen jakoon on ollut olennainen osa vuonna 2000 hyväksyttyä Lissabonin strategiaa, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyinen talousalue vuoteen 2010 mennessä.

Aker Finnyards sai viime torstaina Turun Seudun Kehittämiskeskus TAD Centren vuoden 2006 työnhankkijapalkinnon. Perusteluiksi esitettiin mm., että "yritys on kyennyt hankkimaan seudullemme uutta työtä ja lisäämään huomattavasti työpaikkojen lukumäärää." Akerilla on työssä noin 2.200 henkilöä, ja yli tuhannen yhteistyöyrityksen kautta työllistämisvaikutus on moninkertainen.

Hallitsevan luokan edustajat palkitsevat omiaan. Niinpä palkinnon saannin esteenä ei ollut esim. se, että näihin ns. yhteistyöyrityksiin on kuulunut myös joitakin liettualaisia alihankkijoita, joiden paljastettiin äskettäin maksaneen työläisilleen reippaasti teknologiateollisuuden TES:in alittavia palkkoja - 1-1,5 euroa tunnilta!

Telakan työläiset ovat joutuneet kärsimään urakoiden myymisestä aliurakoitsijoille, jotka myyvät niitä eteenpäin yhä uusille aliurakoitsijoille, jotka myyvät niitä eteenpäin jne. Näiden ketjujen valvomisen vaikeudella Aker kuvittelee pääsevänsä vastuusta, mutta kuin sattumalta suurennuslasin alle joutunut liettulaisyritys onkin suorassa suhteessa Akeriin!

Ketjujen pohjimmaisina löytyy usein ulkomaalaisia, joita kapitalisti käyttää häikäilemättömästi hyväkseen työehtojen polkemisessa.

Samaan aikaan telakan työläisiä puristetaan myös valtion toimesta, kun verottaja on päivärahojen maksuun liittyvällä tulkinnallaan mätkäissyt sadoille metallimiehille jopa kymmenien tuhansien eurojen jälkiverot. Verottajan tulkinnan mukaan komennuksella olleiden metallimiesten työpaikka onkin muka koko ajan ollut Turun telakka, jolloin heille komennustyöstä maksetut päivärahat ovatkin veronalaista tuloa.

Päiväraha-asian piti ratketa kuluvan vuoden alussa tulleella tuloverolain muutoksella. Näin ei kuitenkaan käynyt. Asiaa edelleen märehtivän työryhmän työtä koetettiin vauhdittaa työtaistelutoimin jo kesällä, ja nyt tämä asia yhdistettynä liettualaisyrityksen häikäilemättömyyden paljastumiseen on taas työntänyt rautakourat lakkokynnyksen yli. Tiistaina noin tuhat komennusmiestä marssi ulos telakalta, ja torstaina puoliltapäivin lakkoon menivät myös telakan omat työntekijät.

Harmi vain, että Metalliliiton johdolta ei tukea ole saatavissa: "Metallityöväen Liitto vetoaa komennusmiehiin, että minkäänlaiseen lakkoliikehdintään ei nyt lähdettäisi. Lakon vaikutukset suuntautuvat vääriin tahoihin ja viime kädessä komennusmiehiä itseään vastaan," kerrotaan liiton tiedotteessa. Metalliliittoa kiinnostaa enemmän porvariyhteistyön ja kolmikannan säilyttäminen kuin jäsentensä edun ajaminen.

Kristinuskossa isä, poika ja pyhä henki ovat saman jumaluuden eri ilmentymiä. Sama pätee työmarkkinapolitiikkaan. Kapitalisti, nöyristelevä ay-johto ja "puolueeton" valtio ovat yhden ja saman järjestelmän eri puolia, joiden yhteistoiminta tähtää yksityisomistukseen perustuvan yhteiskunnan ikuistamiseen. Siksi Metalliliittokin pelkää, että etuaan ymmärtämättömät rautakourat saattaisivat keikuttaa "yhteistä venettä".

Tällä viikolla .Komin haastateltava on kaksi kommunistisen nuorisoliiton jäsentä, jotka ovat ehdokkaina eduskuntavaaleissa ensi vuoden maaliskuussa. .Kom esitti nuorille seuraavat kysymykset:

2. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan nuoret haluavat politiikkaan lisää ideologiaa. Mitä asioita aiot nostaa esille edessä olevissa eduskuntavaaleissa?

3. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat uhkat tällä hetkellä, a) kotimaisesti, ja b) kansainvälisesti?

2. Yhteiskunnan kelkkaa ei käännetä pienillä uudistuksilla. Kun opintotuet mahdollisesti nousevat muutamalla prosentilla, ottaa valtiovalta toisaalla tämän summan tuplasti takaisin kansalta. Samalla vähennetään rikkaiden verotusta mm. perintöveron poistamisen muodossa. Tuloerot kasvavat näin ollen hurjaa vauhtia eikä tasa-arvosta ole tietoakaan. Suomalaisen työväen on ymmärrettävä paikkansa tuotantoketjussa ja yhdistettävä voimansa kapitalisteja vastaan.

3. Suomi on yhä enemmän kallellaan Euroopan Unioniin eikä NATO-jäsenyyskään ole kaukana. Sellaista kapitalistien keinotekoista talousliittoa kuin EU:kin on, ei Suomen täytyisi missään nimessä kumarrella. Pätkätyöt ja työttömyys ovat yhteiskuntamme pahimpia ongelmia eikä niihin saada korjausta kapitalistisessa yhteiskunnassa. Työnantaja tarvitsee aina työttömien vara-armeijan.

4. Suurimmat mahdollisuudet näen työväenluokan nousussa riistäjäänsä vastaan niin Suomenna kuin muualla maailmassakin. Latinalainen Amerikka voisi toimia yhtenä suunnannäyttäjänä työväenluokalle myös tääläpäin maailmaa.

1. Petri Toikkanen. Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja. Opiskelen tradenomiksi. Asun Jyväskylässä. 24 vuotta on ikäni.

2. Kommunisteilla ainakin on selkeä aate. Luontoasia on mielestäni tärkein. Energiaa tulee tuottaa kestäväsi. Autoilua vähentää. Kulutusta vähentää.

Muita teemoja ovat EI EU:lle. Suomi täytyy saada eroon Euroopan Unionista. EI NATOLLElle. Suomea ei pidä viedä NATOn tai EU:n sotilasliittoihin.

3. a) Politiikan kylmä oikeistosuuntaus. Siihen liittyvät peruspalveluiden alasajo, yhteiskunnan eriarvoistuminen tuloerojen kasvu, kaikenlaisen sosiaalisuuden vähentyminen.

b) Ilmastonmuutos ja USAn sotapolitiikka.

4. a) Nuorison kiinnostus poliittista vaikuttamista kohtaan. b) E-Amerikan maiden vastarinta imperialismia vastaan ja päänsä pystyyn nostavat Afrikan ja Aasian kansat.
Toivottavasti myös teknologia.

Suomen sähkömarkkinat eivät toimi. Siksi kilpailuviraston entinen ylijohtaja, selvitysmies Matti Purasjoki sai tehtäväkseen miettiä, mitä tilanteelle olisi tehtävä. Hän ehdotti raportissaan kohtuullisen voimakkaita toimenpiteitä: energiayhtiö Fortumin pilkkomista osiin, energiantuotannon osittaista kansallistamista sekä kapasiteetin lisäämistä (eli kuudetta ydinvoimalaa).

Tuotantovälineiden - mm. energiantuotannon - kansallistaminen on ollut sosialistisen liikkeen päämäärä ties mistä saakka. Mitä siis pitäisi ajatella, kun Purasjoen kaltainen porvari - "olen sääntelyn vastustaja hautaan asti" - ehdottaa energiantuotantokapasiteetin osittaista kansallistamista ja uusien valtionyhtiöiden perustamista?

Vastaus ei ole vaikea, jos ymmärretään nykykapitalismin luonne. Nykyinen kapitalismi on valtiomonopolistista kapitalismia, mikä tarkoittaa, että tuotantojärjestelmä ja markkinat eivät toimi ilman valtion väliintuloa. Käsillä olevassa tapauksessa yhden yhtiön, Fortumin, nähdään nousseen liian hallitsevaan asemaan markkinoilla, mikä heikentää koko järjestelmän toimintaedellytyksiä; teollisuuden on saatava halpaa sähköä säilyttääkseen kansainvälisen kilpailukykynsä. (Samasta syystä Purasjoki ehdotti kuudennen ydinvoiman rakentamistakin raportissaan.)

Äkkiseltään näyttää aivan siltä kuin valtio ei olisikaan kapitalismin asialla: miten se voisi olla, sehän hyökkää suuryhtiön kimppuun kuin sika limppuun, vaatien pilkkomista ja jopa kansallistamista! Eihän tällainen valtio voi olla suuryhtiöiden käsikassara!

Kyllä voi. Porvarillinen valtio joutuu toiminnassaan sovittamaan eri kapitalistiryhmien etuja yhteen, ja tässä pelissä joku voi joutua kärsimään, pahoinkin, kun on turvattava koko järjestelmän edut yhtä tai kahta omistajatahoa vastaan. Fortumin tapauksessa on kyse juuri tästä. Koko järjestelmän etu - joka janoaa halpaa sähköä - vaatii, että Fortumille ei anneta mahdollisuutta säädellä sähkön hintaa liikaa oman etunsa mukaisesti.

On selvää, että eri yhteyksissä tämä politiikka puetaan "kuluttajan eduksi" ja vedotaan tavallisen tallaajan lompakkoon. Nämä syyt eivät kuitenkaan ole ensisijaisia. Muissa yhteyksissä kuluttajilta ja työläisiltä vaaditaan malttia kun pääoman tarve sitä vaatii, ja jos jokin uudistus hyödyttää jollain tavoin myös tavallista ihmistä, asian tämä puoli tuodaan esille ikään kuin se olisi yksi tärkein toimenpiteeseen vaikuttava tekijä.

Useimmiten kuulee puhuttavan talousjärjestelmän kapitalistisista ja sosialistisista "piirteistä", missä mainitut ääripäät ovat samalla janalla. Tässä katsannossa lisäämällä sääntelyä siirryttäisiin kohti "sosialistisempaa" yhteiskuntaa, ja uusi valtio-omisteinen energiayhtiökin olisi näin ollen "askel" kohti sosialismia. Näin ajattelevat sosialidemokraatit ja sellaiset vasemmistovoimat, jotka eivät näe asioita luokkakantaisesti.

Tosiasiassa valtiollinen omistus ei muuta porvarillisen valtion luokkaluonnetta piiruakaan. Päinvastoin, valtion puuttuminen markkinoiden toimintaan - valtiollinen omistus yhtenä puuttumisen muotona - on monopolistisen kapitalismin kaudella välttämätöntä, sillä se takaa järjestelmän suuremman vakauden. Ei ole mitään sosialismia, että valtio huolehtii energiantuotannosta, tieverkostosta, tutkimus- ja kehitysrahoituksesta ym., jotta yksityiset yritykset voisivat keskittyä paremmin arvonlisäykseen ja riistoon.

Muunmuassa energiantuotannon kansallistamisen tulee olla osa sosialistisen työväenliikkeen ohjelmaa, se on selvä. Mutta porvarillisen valtion koossa pitämiseksi suoritettavia kansallistamisia ja esimerkiksi pankkien tappioiden "sosialisointia" veronmaksajien maksettavaksi ei pidä sekoittaa mihinkään edistykselliseen.

Ari Ojapelto on talouskeskustelua seuraavien piirien tuntema talouspolitiikan kriitikko, joka on jo vuosia paasannut liberalisointia ja sääntelemättömiä markkinoita vastaan. Hänen näkemyksensä ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville, vaikka niitä onkin eri lehdissä julkaistu tasaisin väliajoin. Tämä on voitu tehdä leimaamalla Ojapelto "toisinajattelijaksi"; näin häneltä on viety "oikean" talousasiantuntijan sädekehä, ja kyllähän nyt demokratiaan ja sananvapauteen kuuluu voida antaa milloin minkäkin kansanmiehen esittää omia näkemyksiään talousjärjestelmästä - kunhan vain tehdään selväksi, että hän ei missään tapauksessa puhu sillä auktoriteetilla, joka on ominaista kapitalistisen talouseliittimme paaveille! Heidän suustaan kuulemme kylmiä tosiasioista, ojapelloilta ja muilta vastaavilta lähinnä kiinnostavia mielipiteitä, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.

Ojapellon uusi kirja, 'Ahneuden aika', julkaistiin viime viikolla. Siinä hän esittää täsmälleen saman kritiikin kuin kommunistit ovat esittäneet koko 90-luvun ja EU-kauden ajan: "Sen jälkeen, kun päästettiin markkinavoimat vapaiksi [80-90 -lukujen taitteessa], on tapahtunut hyvinvointivaltion alasajo ja se tulee tässä vaan kiihtymään globalisaation melskeissä," hän kertoi Kansan uutisten viikkolehden haastattelussa 29.9.

Ojapelto ottaa esille myös hallituksen "80.000 uutta työpaikkaa" -iskulauseeseen liittyvän sumutuksen. Työpaikkoja on syntynyt laman jälkeen kyllä, ja enemmänkin kuin 80.000, mutta jos katsotaan kansantaloudessa tehtyjen työtuntien määrää, niin ne ovat vähentyneet 4.415:sta miljoonasta tunnista noin 4.000:een tuntiin. Lisääntyneet työpaikat ovat siis käytännössä osa-aikaista tai pätkätyötä, joilla ei ylletä ennen lamaa tehtyjen työtuntien lukuihin. Työpaikkojen määrää voi kasvaa, mutta laatu on jotain aivan muuta kuin aikaisemmin. Ja työllisyyttä se ei paranna.

Oikeaan osuvasta kritiikistään huolimatta Ojapelto iskee kirveensä kiveen, kun hän lähtee miettimään ratkaisuja. Näyttäisi siltä, että Ojapelto on teknologiaa pelkäävä, kehruu-jennyjä rikkova luddiitti: "Minä olen kirjoittanut jo kaksikymmentä vuotta siitä, että täystyöllisyys on täyttä utopiaa nykyisellä teknologisella aikakaudella. Ei ikinä, ei koskaan enää päästä täystyöllisyyteen."

Kansan uutiset pitää Ojapellosta, koska hän ei ole kommunisti (ja miettii "ehkä" olevansa jonkin sortin sosialisti). Mutta koska hän ei ole kommunisti, ei ole vaikea ymmärtää, miksi hän ei myöskään kykene näkemään sitä, että ei teknologia sinänsä, vaan teknologian käyttö kapitalististen tuotantosuhteiden alaisuudessa, luo työttömyyttä.

Tuotannon yhä lisääntyvä koneistaminen ei ole työttömyyttä ja kurjuutta lisäävä tekijä, vaan päinvastoin välttämätön osa ihmisen vapautumista vieraantuneisuudestaan, kun koneiden tehdessä yhä suuremman osan työstä ihminen voi omistautua yhä enemmän kaikkeen siihen, mikä ei ole pakollista selviytymisen kannalta. Tätä kautta myös suuresta osasta sitä työtä, joka ennen oli vapaa-aikaa rajoittava, vieraantumista aiheuttava paha, tulee vapaaehtoista ja mielekästä toimintaa.

Tätä ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa tuotantojärjestelmässä, joka perustuu yksittäisten firmojen voitontavoitteluun ja siitä johtuvaan uuden teknologian käyttöönoton tapoihin. Kapitalistisessa järjestelmässä tuotannon mekanisointi luo työttömyyttä, kun koneilla korvatut työläiset voidaan potkaista pihalle. Lisäksi kapitalismi tarvitsee joukkotyöttömyyttä, sillä sen avulla työssäkäyvät voidaan pitää kurissa ja palkat alhaalla. Sosialistisessa talousjärjestelmässä sitävastoin tuotantoa mekanisoimalla välttämätöntä työaikaa voidaan vähentää.

Mutta koska Ojapelto on säännellyn markkinatalouden kannattaja, hän ei ulotu näkemään yksityisomistukseen perustuvan tuotantojärjestelmän tuolle puolen. Samoin kuin muillekin "sosialisteille", hänelle näyttää olevan olemassa kapitalismin vaihtoehtona "säännelty markkinatalous", jossa pääoma pannaan liekanaruun ja yhteiskunnan ohjaukseen.

Eduskunnalta ja hallitukselta tällaisia toimenpiteitä ei kannata odottaa, vaan siihen tarvitaan työväenliikkeen ulkoparlamentaarista toimintaa. Mutta jos nykyisestä työväenliikkeen alennustilasta noustaan sellaisiin voimiin, että pääoman liikkeitä merkittävästi rajoitettaisiin ja sen verorasitusta nostettaisiin, olisi rikollista pidättäytyä vain tällaisten kapitalismin puitteisiin jääviin uudistuksiin.

Samoin kuin perustulovaatimukset ovat pahimmillaan vain oman yksityisen paratiisisaaren rakentamista kapitalismin merelle (ratkaisu, joka muuten itsekkyydessään ei auta imperialismin alistaman maailman kansoja millään tavalla), on säännellyn markkinatalouden vaatimus pelkkää näköalattomuutta, joka porvarillisen yhteiskunnan painostuksesta on hylännyt työväenliikkeen historialliset tavoitteet. Ne kiteytyvät tunnukseen: me emme tarvitse omistajia mihinkään, me työläiset pystymme järjestämään itse omat asiamme ja yhteiskuntamme ilman kapitalistien kaltaisia loisia!

Turussa suomalaisnuorisoa joutui ulkomaalaisten pahoinpitelemäksi tässä jokin aika sitten. Siitä nosti ennalta-arvattavan äläkän Turun kaupunginvaltuustossa istuva Suomen kansan sinivalkoiset -puolueen "kansallismielinen" edustaja Olavi Mäenpää, joka organisoi sanomalehti-ilmoituksella keräämänsä joukkion pohjalta katupartioita Turun keskustan kaduille viikonloppuisin. Nämä partiot ovat sonnustautuneet sinisiin liiveihin, joissa on Suomen lippu, ja he valvovat järjestystä kaupungilla jokamiehenoikeuden rajoissa. Turun sanomat julkaisi aiheesta jutun sunnuntaina 27.8.

Turun kaupungin nettisivuilla on kaupunkilaisten keskustelupalsta, jolla aiheesta oli keskustelu väkivallantekojen jälkeen, ja jolla palstalla ilmeisesti katupartioideakin syntyi. "Keskustelu" tosin on ollut lähinnä parin lauseen vittuilua ja mututuntumaa, eikä kovin pitkälle mietittyjä puheenvuoroja (niinkuin useimmilla nettipalstoilla näkyisi olevan) ja suurin osa palstalle suolletusta tekstistä näkyy olevan ulkomaalaisvastaista.

Turun sanomien haastattelemat tahot antavat kuitenkin toisenlaisen kuvan. "Keski-ikäinen pariskunta Terhi Ilola ja Jarkko Eskola ihmettelevät, mihin katupartiota tarvitaan. 'Sinivalkoisissa liikkuva ryhmä on pelottava ajatus. Suomen lipusta saattaa muodostua väärä käsitys ryhmän tarkoitusperistä, Ilola arvioi." Tai kuten "parikymppinen ulkomaalaistaustainen mies" epäilee, "Kyseessä on pelkkä poliittinen temppu. Kun ryhmä kulkee Suomen liput rinnassa, en usko, että yksikään ulkomaalainen uskaltaa turvautua heidän apuunsa."

"Samaa mieltä ovat Auransillan kaiteella istuskeleva alaikäisten suomalaisten ja ulkomaalaisten kaverijoukko. 'Riisukaa nyt jo ne liivit. Tuo on selkeästi provosoivaa ja rasistista,' Salla Kuusinen, Mufene Al-Khalidi ja Maija Kärkkäinen toteavat yhteen ääneen. Katupartiolaiset puolustavat pukeutumistaan sillä, että värit ovat Suomen lain suoman turvan symboli."

"'Maassa maan tavalla. Kuin minulla tuli ongelma naapurin ulkomaalaisen kanssa, laitoin parvekkeelleni Suomen lipun muistuttamaan asiasta,' partioryhmän [Kari] Siltanen toteaa."

Ilmeisesti Siltanen ajatteli sen karkottavan räyhäävät ulkomaan-ählämit samoin kuin risti ja valkosipuli karkottavat vampyyrit!

"21-vuotias, somalitaustainen Ali Huxes on vahvasti sitä mieltä, että vapaaehtoisten muodostanut katupartiot ovat hyväksi kaupungin yöturvallisuudelle. 'Mukana pitäisi olla myös ulkomaalaisia,' Huxes sanoo."

Ali Huxes on epäilemättä oikeassa siinä, että hänen tarkoittamansa vanhempien katupartiot voivatkin olla hyväksi kaupungin yöturvallisuudelle. (Poliisilla ei jutun mukaan ole voimavaroja jalkautua näihin tehtäviin.) Mutta Mäenpään organisoimilla partioilla lienee muita tarkoitusperiä; muuten kai partioajatukset olisivat syntyneet paljon aikaisemmin, eikä siihen olisi tarvittu ulkomaalaistaustaisten nuorten väkivallantekojen kaltaista kimmoketta.

"'Kadunturvaajat ovat ideana hyvä, mutta näin toteutettuna arveluttavaa touhua. Ei yöllinen Turku kaipaa kaduilleen mitään natsi- tai SA-joukkoja,' 30-vuotias Jani Valmu toteaa," ja siinä hän on oikeassa.

Valtion omistama pörssiyhtiö Finnair ilmoitti 22. elokuuta, että se palkkaa 600 uutta työntekijää. Syynä on Aasian-liikenteen ja Euroopan-jatkovuorojen lisääntyminen. (Samaan aikaan Finnair vähentää tekniikkapuolelta ja tytäryhtiöistä 670 työläistä.)

Lentohenkilökunnan palkkaamisesta Finnair ilmoitti, että se palkkaa uudet työntekijät "alan yleisen työehtosopimuksen mukaisilla ehdoilla", mutta ennakoi itsekin alan ammattiliiton reagointia "tarjouksensa" onttouteen: samaan hengenvetoon se uhkasi, että ellei Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys suostu näihin ehtoihin, yhtiö palkkaa uudet työntekijät virolaiseen osakkuusyhtiöönsä Aero Airlinesin kautta.

Eikä SLSY suostunutkaan. Uudet työntekijät olisi palkattu vanhoja työntekijöitä huonommilla ehdoilla, joiden mukaan palkka on 30% huonompi. Niinpä yhdistys aivan oikein vaatii, että Finnairin pitää maksaa uusillekin palkkaa yhtiön oman, voimassaolevan sopimuksen mukaan, ja syyttää yhtiötä sopimuksen häikäilemättömästä kiertämisestä.

Taistelu "yhtiön oman, voimassa olevan sopimuksen" ja "alan yleisen työehtosopimuksen" välillä pohjaa sille, että halpalentoyhtiöiden tunkeuduttua Suomeen alan työehdot kirjattiin sopimukseksi. Tuloksena on nyt se "alan yleinen työehtosopimus", jolla Finnair haluaa palkata uudet työntekijänsä.

SLSY:n puheenjohtaja Mauri Koskenniemi kuitenkin huomauttaa, että "alan yleisen työehtosopimuksen" solmimisen ehtona nimenomaan oli, että Finnairin työläisiin pätisivät edelleen mainittua TES:iä paremmat ehdot. Tätä Finnair aikoo nyt kiertää - ja jos SLSY ei alistu, käytetään Viro-korttia ja palkataan uudet työntekijät virolaiseen tytäryhtiöön.

Kyseinen taktiikka on pääomanliikkeiden vapauttamisen ja eurointegraation myötä yleistynyt yhä laajemmalle, kun mm. rakennusalalla suomalaiset kapitalistit ovat jo pitemmän aikaa perustelleet "virolaisia" pöytälaatikkoyhtiöitä, joiden leipiin suomalaiset työläiset sitten Suomessa palkataan. Näin vältytään suomalaisen TES:n noudattamisvelvoitteelta - työläisethät eivät ole suomalaisen, vaan virolaisen firman palveluksessa!

Koskenniemi kertoi torstaina SLSY:n olevan valmis lakkoon ja Aero Airlinesin saartoon asian puolesta. Ilmailualan Unioni IAU:n puheenjohtaja Rainer Hakala kertoi IAU:n olevan valmis tukemaan Finnairin lentoemäntiä mahdollisessa työtaistelussa. Ja kun samaan aikaan SLSY on sopinut kuljetusalan mahtijärjestö AKT:n kanssa yhdistysmisneuvotteluiden aloittamisesta, muistutti AKT:n puheenjohtaja Timo Räty, että "kuljetusalalla liittorajat ylittävä 'kaveria ei jätetä' -periaate on aina toiminut." Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa suoraan kantaa käsillä olevaan tapaukseen.

Tässä nähdään jälleen kerran, miten yhtiön valtionomistus sinänsä ei ratkaise mitään, sillä valtionyhtiötä voidaan hoitaa samanlaisin liiketaloudellisia perustein kuin mitä tahansa pörssiyhtiötä. Valtionyhtiöt voivat näytellä todella myönteistä osaa vain silloin, kun ne liittyvät tietoiseen sosialismiin pyrkivään kampanjaan, jossa niitä käytetään osana muuta asiaankuuluvaa aseistusta vallattaessa yhä enemmän alaa yksityiseltä voitontavoittelulta ja markkinataloudelta.

Toinen seikka, minkä tapaus paljastaa, on se, ketä pääomien vapaa liikkuvuus ja EU-jäsenyys palvelee. Se palvelee kapitalistien voittomarginaalin leventämistä - työehtojen ja palkkojen kustannuksella.

Samantapaisesta tilanteesta .Kom kirjoitti 24.10.2005. Tuolloin oli kyseessä Suomen Merimies-Unionin taistelu, kun Viking Line haastoi SMU:n Lontoolaiseen kauppaoikeuteen. SMU oli uhannut Viking Linea lakolla, kun tämä yritti laivoja ulosliputtamalla saattaa niillä voimaan virolaiset työehdot, ja VL haki oikeudelta päätöstä kieltää SMU:n lakkotoimenpiteet ulosliputusta vastaan.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden merkittävin yksittäinen tapahtuma on EU:n ja Aasian maiden johdon välinen kokous, ASEM6. ASEM on tällä hetkellä 38 maata käsittävä foorumi, jonka puitteissa EU- ja Aasian maiden johto pyrkii etupäässä kehittämään kauppapolitiikkaa alueidensa välillä.

Pääministeri Vanhasen virallisen tiedotteen mukaan kokous käsittelee seuraavia asioita:

Jo tästä listasta selviää, että talouden vapauttamisella ja Aasian maiden markkinoiden avaamisella EU-kapitalistien käyttöön on kokouksessa etusija.

Ja vielä enemmän tapaamisen luonne kirkastuu, kun lukee edellisen ASEM-kokouksen päätösjulistuksen. Siinä vahvistetaan ASEM-maiden sitoutuminen markkinatalouteen, hallitusten ja liike-elämän yhteistyön tiivistämiseen, ei-syrjivään (non-discriminatory) liberalisointiin ja WTO:n sääntöjen noudattamiseen. Näiden pohjalta arvioidaan saavutettavan kestävä talouden kasvu, lisääntyneet liiketoiminnan mahdollisuudet sekä kaupankäynnin ja sijoitusten lisääntyminen.

Asiakirjassa kerrataan kaikki Uuden Maailmanjärjestyksen perusasiat, joita soveltamalla käsillä olevaan tilanteeseen Aasian taloudet pyritään alistamaan yhä tiukemmin IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n kurin alaisiksi. Sitä ne toki jo ovat suurelta osin, sillä Kaakkois-Aasian talouskriisin aikana - joka sekin oli länsimaisten sijoittajien aikaansaannosta - IMF sai tilaisuuden räätälöidä tutun rakennesopeutuspakettinsa useille maille, jotka tarvitsivat siltä lainaa. Rakennesopeutus oli lainansaannin ehtona, ja se tarkoittaa yksityistämistä, julkisten menojen karsimista ja markkinoiden avaamista.

Tässä valossa ei olekaan ihme, että kohtapuoliin kokoontuvan ASEM:in tavoitteilla on eurooppalaisten kapitalistien tuki takanaan. Elinkeinoelämän keskusliitto EK järjestää yhteistyössä Euroopan työnantajien liiton UNICE:n kanssa joukon liike-elämän johdon huippukokouksia Helsingissä samoihin aikoihin. EK:n tiedotteen mukaan "tarkoituksena on syventää ASEM-maiden yritysjohtajien ja hallitusten välisiä suhteita sekä antaa ASEM-maiden hallituksille elinkeinoelämän suosituksia kaupan ja investointien edistämiseksi."

Heidän äänensä ei ole ennenkään jäänyt EU-politiikassa kuulematta, eikä varmasti jää tälläkään kerralla.

Suomen kausi linnake-Euroopan puheenjohtajana alkaa heinäkuun 1. päivä. Ensimmäisten kokousten joukkoon kuuluu 14.-16. heinäkuuta Turussa järjestettävä Unionin ympäristöministerien tapaaminen, jossa he asialistan mukaan keskustelevat "uuden sukupolven ympäristöpoliikasta" sekä Itämeren suojelusta.

Kokouksesta kertovan, ympäristöministeriössä kynäillyn lehdistötiedotteen mukaan "Suomi haluaa avata keskustelun siitä, minne EU:n ympäristöpolitiikkaa ohjataan. Ympäristöministereiden on tarkoitus visioida, miten siirryttäisiin nopeammin kohti ekotehokasta yhteiskuntaa."

Siinäpä vasta on tekopyhyys huipussaan! Maassa, jonka ympäristö- ja energiapolitiikan reunaehdot asettaa Teollisuuden Voima - lisää halpaa energiaa! - ympäristökokousta johtaa ydinvoimaa kannattava ja energiavaihtoehdoista mitään tietämätön Jan-Erik Enestam. Ympäristöministeriö maalailee kotisivullaan kauniisti "yhden maapallon politiikasta" ja "viisaasta päätöksenteosta", mutta kun katsoo, millaista ympäristö- ja energiapolitiikka Suomi ja EU on onnistunut noudattamaan, on turha lässyttää mitään "yhden maapallon politiikasta".

EU-maat ovat nikotelleet pahasti pelkästään Kioton sopimuksen varsin vaatimattomien vähennystavoitteiden kanssa, eikä voi olla puhettakaan, että tämä joukkio pystyisi tekemään mitään "yhden maapallon politiikan" eteen; se vaatisi teollisuusmaissa 80%:n vähennystä kasvihuonekaasujen päästöissä. Suomessa tästä ei ole merkkiäkään, vaan kun teollisuuden kilpailukyky huutaa lisää energia, sitä järjestyy - "ympäristöystävälliseksi" brändätyn ydinvoiman muodossa. Oikea tie olisi tätä vastoin vähentää energiankulutusta kautta linjan.

Suomen Kioto-tavoite on ollut vähentää hiilidioksidipäästöjä 5% vuoden 1990 tasoon nähden. Tosiasiassa päästötaso oli vuonna 2004 15% korkeampi kuin vuonna 1990!

Enestam käänsi takkinsa ydinvoima-asiassa viime syyskuussa. Hän piti ydinvoimaa parempana vaihtoehtona ympäristön kannalta kuin kivihiiltä. Suomen kaltaisessa maassa, joka pursuaa uusiutuvien energialähteiden eri vaihtoehtoja, ajatus kivihiilestä on täysin absurdi, ja osoittaa vain sen, että Enestam ei tajua vaihtoehdoista mitään.

On pyrittävä antamaan kuva, että asiat etenevät. Siksi esillä on pidettävä ympäristöveroja ja muita reformistisia keinoja, joilla ei sinänsä kosketa kestämättömään tuotantorakenteeseen. Kun teollisuuden nihkeyden vuoksi näitäkään ei kovin helposti saada lävitse, keinoksi jää esittää näytelmää, että no jotain ainakin yritetään kovasti tehdä. Kyllä se tästä jne. Suomen energiapolitiikan todellisuuden tarkastelu kuitenkin puhaltaa tällaiset savuverhot pois.

Energiapolitiikan päättäjien ymmärryskykyä vähentää kaikkein raskaiten se, että niin Suomen kuin EU:nkin valtiaat eivät osaa ajatella muutoin kuin kilpailukyvyn näkökulmasta. Ympäristö- ja energiaratkaisut pitää sovittaa kapitalismin puitteisiin - ja kun näin tehdään, kaikenlainen vaihtoehtojen suunnittelu jää uskottavuudeltaan pelkälle "oispa siistiä jos" -tasolle.

Uutispäivä demari kirjoittaa pääkirjoituksessaan 26.4. viimeaikaisista jätti-irtisanomisista, joita pääkirjoittaja nimittää "näköalattomiksi irtisanomisiksi". Tämän fraasin lisäksi kirjoitus kukkii kaikenlaisia muitakin viittauksia, jotka osoittavat sosialidemokratian oman näköalattomuuden, kun kapitalistisen yhteiskunnan paikkailu on ainoa näköpiirissä oleva keino.

Tässä hyväksytään kapitalistisen yrityksen kannattavuus osaksi työllistämisen ehtoja: Kapitalistin on saatava "kohtuullinen voitto", jonka jälkeen vasta voi työllistää. Ongelmia tulee vasta, kun voittoa "maksimoidaan .. niin suureksi kuin suinkin". Kyse olisi siis lyhytnäköisyydestä, ahneudesta tai muista kapitalistin henkilökohtaisista ominaisuuksista, eikä itse kapitalistisen järjestelmän elimellisistä piirteistä. Todellisuudessahan pääoman sijoittumisen logiikka on sellainen, että pääoma vetäytyy kohtuullisestikin kannattavilta aloilta, jos kannattavuus on toisilla sektoreilla vieläkin parempi.

Ongelma ei ole riisto, vaan "törkeä" riisto. Ongelma ei ole kapitalismi, vaan "raaka" kapitalismi. "Tavallista" riistoa nimitetään sosdem-puheessa tulopolitiikaksi, ja "tavallista" kapitalismia sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Siinä sosialidemokratian teoreettinen panos työväenliikkeen näköalojen kehittämiseen!

Pääoman vapaa liikkuvuus on siis nykyajan realiteetti, johon työväenliikkeen pitää alistua - vaihtoehtoa ei ole! Demarikomennossa oleva työväenliike on kuin julmaa kapitalistimiestään rakastava vaimo, joka täytyy ottaa miehensä iskut vastaan, ettei onnellisen avioliiton pyhä illuusio - luokkayhteistyö - vain murtuisi!

Oikeamminhan työväenliikkeen pitäisi sitä vastoin lähteä Thelma & Louise -linjalle!

"Suomen" - eli suomalaisten kapitalistien - kilpailukyky hyväksytään tässäkin menestyksen ennakkoehtona. "Yhteinen tahtotila" on haikailua menneen maailman perään, jota ei enää ole, sillä kun pääoman liikkeet on vapautettu, aikaisempien vuosikymmenten kaltaiselta luokkayhteistyöltä on pohja pudonnut pois.

Kapitalistit ovat tämän ymmärtäneet, ja päättäneet viedä pääomansa täältä muualle, sillä suomalaisen työläisen asema on vielä turhan hyvä verrattuna moniin muihin maihin. Mutta Suomen ay-johto ripustautuu edelleen luokkayhteistyöhön, sillä pääoman kanssa veljeily on ainoa asia, mitä se osaa. Omilla jaloillaan seisomista ja työväen itsenäisyyttä porvareista ei heille ole olemassa.

Pääkirjoitus päättyy tähän pitkään mietittyyn aforismiin: "Näköalattomat irtisanomiset eivät edusta edistystä."

Eivät todellakaan. Tosin edistystä eivät edusta muunkaanlaiset irtisanomiset, tai "globalisaation iskut, jotka vain on otettava vastaan".

Kun pari vuotta sitten eduskuntaa suostuteltiin hyväksymään viidennen ydinvoimalan rakennuslupa, Suomen tietotoimisto uutisoi 23.5.2003 viidennen ydinvoimalan rakentamishankkeeseen osallistuvien yritysten tiedotteesta, jossa sanottiin:

Nyt nämä kukkaisat tulevaisuudennäkymät ovat paljastuneet huijaukseksi ja uskotteluksi. Voimalatyömaan suurimmat urakat ovatkin menneet saksalaisille ja ranskalaisille yhtiöille. Varsinais-Suomen ja Satakunnan rakentajien työttömyys ei ole alennut kuin parilla sadalla.

Rakennusliitto on katkeroitunut asian vuoksi, sillä se oli innokkaimpia hankkeen kannattajia nimenomaan odotettujen työllisyysvaikutusten vuoksi. Pääluottamusmies Raimo Huhtanen sanoo Turun sanomille, että "ainakin 30 vuotta menee, että rakennustyöläisten järjestöt lähtevät lobbaamaan seuraavaa ydinvoimalaa. On vaikea löytää tukea niille kansanedustajille, jotka sitä ajavat. Meitä on petetty raskaasti." (TS 18.4.)

Teollisuuden voiman Timo Kallio kuittaa, että "ehkä suomalaisten pitäisi enemmän katsoa, mitä tarjotaan. Osatotuus löytyy kustannustasosta. Esimerkiksi Siemens käyttää puolalaista rakennusyhtiötä alihankkijanaan."

Kapitalistin mielestä suomalainen työ on liian kallista, ja niinpä suosittellaan avoimesti halpatyövoiman palkkaamista työn hinnan polkemiseksi! Kallion mukaan "suomalaisyrityksillä näyttää olevan selviä vaikeuksia sopeutua kansainväliseen urakkakilpailuun."

Rakennusalan kapitalisti, rakennusneuvos Juhani Suoramaan mielestä on selviö, että suomalaiset eivät pärjää kilpailuissa, jos palkkataso määritellään työehtosopimuksen minimien mukaan. "Sillä hinnalla tulee kyllä työvoimaa Baltiasta ja Puolasta. Sikäläiset ovat tietysti ihan tyytyväisiä saamaansa palkkaan." (TS 18.4.)

Sinänsä ulkomaisen työvoiman käyttö ei tietenkään ole ongelma internationalistiselle työväenliikkeelle. Ongelma on siinä, että kapitalisti käyttää halpatyövoimaa työehtojen polkemiseen: "jos ette suostu näihin ehtoihin, me saamme kyllä muualta väkeä, joka suostuu". Tämän hajottamistaktiikan on tehnyt mahdolliseksi pääoman liikkeiden vapauttaminen ja EU:n sisämarkkinoiden "kehittyminen". Unionin itälaajeneminen olikin eräs euroopan teollisuuden lempilapsista - tiedossahan oli sikahalvan työvoiman markkinat!

Näitä EU:hun sitoutumisen hedelmiä kerätään nyt ydinvoimalahankkeenkin yhteydessä. Tilanteessa, jossa ei juurikaan ole olemassa taistelevaa työväenliikettä, jonka näköalat suuntautuisivat kapitalismin tuolle puolen, suuttumus kanavoituu helposti rasismiin, kun "ryssät ja virolaiset" vievät "meidän työpaikat". Todellisuudessa työpaikkoja eivät kuitenkaan vie työvoimansa myyntiin pakotetut itäeurooppalaiset, vaan työpaikkoja hävittää nimenomaan kapitalisti - harmi vain, että monikaan ei uskalla sitä ääneen sanoa.

takaisin alkuun

---

Paperiliitto ja SAK esimerkkeinä ay-liikkeen rappiosta

Paperiliitto neuvottelee tällä hetkellä UPM:n kanssa Voikkaan paperitehtaan kohtalosta. Kun aiemmin liiton puheenjohtaja Jouko Ahonen on osannut lähinnä vaikeroida, hän otti Turun Sanomien (13.4.) mukaan Voikkaalle kokoontuneelle, vihaiselle paperiväelle puhuessaan kovempia sanoja käyttöön.

Todellisuudessa kyse taisi olla vain siitä, että kentälle puhuttaessa demarinkin pitää yrittää kuulostaa radikaalilta.

Voikkaan miehet vaativatkin äänekkäästi selitystä, miksei lakkoasetta ole otettu käyttöön. Ahonen selitti, ettei voi ääneen sanoa, että Paperiliitto uhkaa lakolla. "Tarvittaessa" lakko kuitenkin "toteutetaan varmasti".

"On turha kuvitella, että Paperiliitto ja Toimihenkilöunioni katsovat tumput suorina sivusta reagoimatta millään tavalla, jos yhtiö kohtelee niin tylysti työntekijöitään kun nyt uhkaa käydä", Ahonen uhosi lehdistölle.

Mutta mahtaakohan tätä tarvetta koskaan tulla? Ja jos taistelua johtamassa ovat Ahosen kaltaiset luopiot, jotka eivät edes halua voittaa, niin mitä siitä seuraa?

Ahonen toivoo kompromissia

Todellisuudessa Ahonen luottaa yhä kapitalistien armeliaisuuteen, jonka ansiosta toivottavasti saadaan aikaan jokin siirtymäratkaisu, ettei Voikkaan tehdasta suljetakaan kertalaakista, vaan ehkä parin-kolmen vuoden siirtymäajalla. Siinäpä voitto paperiväelle! Ahonen odottaa "aitoja yt-neuvotteluja", ja pahoitteli Kansan uutisissa 13.4., että toivottavasti ei jouduta tilanteeseen, jossa paine lakkoon kasvaa kentällä sietämättömäksi - tupo-sopimuksessa sovittua työrauhaa kun pitäisi kunnioittaa!

Työrauhan kunnioittamiseen kuuluu, että työväki ei häiritse kapitalistin voitonsaalistusta, mutta työrauhaa ei millään tavoin riko se, että kapitalisti päättää heittää tuhansia työläisiä pihalle!

SAK ottaa ohjeet Jorma Ollilalta!

Toinen ay-liikkeen antautuminen porvarien vaatimuksille kuultiin perjantaina 14. päivä, kun SAK:n Matti Viialainen sanoi, että SAK on "tietyin varauksin" valmis veronalennuksiin, kuten Nokian entinen pääjohtaja ja nykyinen Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Jorma Ollila vaati TV1:n A-plus -ohjelmassa edellisenä päivänä.

SAK:n "tietyt varaukset" ovat, että veronalennukset "eivät ole pois palveluista ja tulonsiirroista."

Kun koko EU-Suomen historia ei ole mitään muuta ollutkaan kuin verojen alentamista ja palvelujen rahoituksen leikkaamista, niin on vaikea ymmärtää, miten SAK saattaa uskoa, että tämä kehitys kääntyisi jatkossa noudattamalla samaa linjaa!

Verotuksen suunta käännettävä

Oikea ratkaisu olisi päinvastoin KIRISTÄÄ verotusta, nimittäin rikkaiden ja pääoman verotusta. EU-jäsenyyden kynnyksellä pääoma vapautettiin kokonaan kunnallisverosta, mikä osaltaan ajoi kuntien palvelutuotannon ahdinkoon. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan pääomatulojen verotusuudistus vuonna 1993 on yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä, joka selitti tuloerojen kasvua 90-luvulta eteenpäin:

"Sama kehitys on havaittavissa ylimpien tulo-osuuksien muutoksessa. Tuloerot ja ylimmät tulo-osuudet supistuivat 1960-luvun puolesta välistä aina 1990-luvun alkuun asti. 1990-luvun puolen välin jälkeen tapahtui jyrkkä käänne, jolloin ylimmät tulo-osuudet kääntyivät voimakkaaseen kasvuun. Ylimmät tulo-osuudet ylittävät nyt selkeästi 1960-luvun tasot. Keskeistä tähän kasvuun on ollut ennen näkemätön pääomatulojen kasvu. Pääomatulojen osuus suurituloisimman yhden prosentin tuloista oli vuonna 2002 52 prosenttia. Vuonna 1990 tuo osuus oli 14 prosenttia. Pääomatuloissa osinkotulojen kasvu taas on ollut merkittävin tekijä. Vuoden 1993 veroreformilla on ollut keskeinen rooli tähän kehitykseen."

SAK:n Ihalainen ei kaipaa katudemokratiaa

Turun Sanomat haastatteli SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaista 8.4. Ranskan miljoonamielenosoitusten johdosta, joissa vastustettiin hallituksen kaavailemaa nuorison työehtojen huononnusta. Ihalaisen mukaan Suomessa ei tarvita "katudemokratiaa", sillä täällä on niin vahva neuvottelukulttuuri: asiat sovitaan kolmikannassa - yhdessä kapitalistien ja porvarillisen valtion kanssa. Tämä on suomalaisen ay-liikkeen tapa vaikuttaa!

Jutussa sivutaan myös 90-luvun alun lamaa, ja todetaan, että silloinkaan kansa ei lähtenyt barrikaadeille. "Tilannetta vakautti se, että ammattiyhdistysliike toimi pahanolon ja tyytymättömyyden hallittuna varaventtiilinä."

Niinpä! Ihalaiset, ahoset ja viialaiset istuvat painekattilan kannella tukahduttaen ulospuskevaa höyryä, ettei se polttaisi lisäarvoa riistävän kapitalistin kasvoja. Muutama pössy voidaan joskus päästää ulos, ettei kattila räjähtäisi. Sitä se on se luokkayhteistyö.

Joonas Laine

Lakkoasetta viritellään. Paperiliitto odottaa aitoja yt-neuvotteluja
Paperiliitto pohtii lakkoa, jos UPM sanelee yt-neuvottelujen tuloksen
Katudemokratia korvataan Suomessa neuvotteluilla
Trends in Top Income Shares in Finland

takaisin alkuun

---

Kommunistinen nuorisoliitto vaatii: irti porvareista - eroon EU:sta

Suomi aloittaa toisen puolivuotiskautensa EU:n puheenjohtajana heinäkuun 1. päivänä 2006. Kuluvan vuoden - ja siten myös Suomen kauden - olennaisimpia sisältöjä on suuntautuminen vuonna 2000 päätetyn Lissabonin strategian eteenpäin viemiseen.

Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä EU:sta "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoyhteiskunta" vuoteen 2010 mennessä. Keinot tämän saavuttamiseksi ovat niitä samoja, joita Suomessa on saatu maistella koko EU-jäsenyyden ajan: tehostaminen, yksityistäminen, kilpailu. Hyväuskoisten hämäämiseksi tarjotaan myös "kestävää kehitystä" ja "sosiaalista kumppanuutta".

Strategian sisällöstä kertoo paljon, että Euroopan kapitalistien merkittävimmät etujärjestöt, Euroopan teollisuusmiesten pyöreä pöytä ERT sekä Euroopan työnantajien etujärjestö UNICE, ovat molemmat sen takana. Ainoana pulmana näkyvät olevan jäsenmaiden hallitusten vaikeudet syöttää EU-kapitalistien lääkkeet maidensa kansalaisille.

Kuluvan vuoden alussa UNICE lähetti Itävallan kansleri Wolfgang Schüsselille "toivelistan", jollaisen epäilemättä Suomikin aikanaan saa. Mainitussa listassa vaadittiin mm. energiantuotannon liberalisointia, tullien alentamista, palvelukaupan vapauttamista, ja että missään tapauksessa ei saa tehdä yksipuolisia sitoumuksia kasvihuoneilmiön torjunnasta. Työaikalainsäädännön suhteen vaaditaan, että päivystysaika, jonka aikana ei aktiivisesti tehdä työtä, ei tulisi lasketuksi työajaksi.

ERT:llä ja UNICE:lla on ollut tapana saada toiveensa EU-politiikan asialistalle ennemmin tai myöhemmin; se ei ole yllätys, sillä EY/EU on alusta saakka ollut eurooppalaisen suurpääoman hanke.

Kommunistinen nuorisoliitto katsoo, että Euroopan unioni on imperialistinen järjestelmä, jonka perimmäinen tarkoitus ajaa eurooppalaisen pääoman etua "työvoimaperusteisella maahanmuutolla", pääoman liikkeitä vapauttamalla ja työehtoja huonontamalla - ilmastonmuutoksesta välittämättä. Liitto vaatii, että EU on hajotettava ja on suuntauduttava aidosti internationalistisen politiikan toteuttamiseen, jossa työläiset eivät ole pääoman heittopusseina.

Kommunistisen nuorisoliiton liittokokous Jyväskylässä 26.3.2006

Eräs Suomen suurimmista monopoliyhtiöistä, metsäyhtiö UPM-Kymmene, ilmoitti viime viikolla, että se antaa potkut 3.600:lle työläiselle. Näistä 3.000 työpaikkaa sijaitsee Suomessa. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin kertairtisanominen Suomen historiassa.

Voikkaan paperitehdas ja Valkeakosken sellutehdas lopetetaan. Lisäksi paperikoneita Kuusankosken ja Tervasaaren tehtailla suljetaan. Toimitusjohtaja Jussi Pesosen mukaan "uusi ja nopeasti muuttuva liiketoimintaympäristö" vaatii näitä muutoksia.

Metsäteollisuuden toimitusjohtaja, entinen valtiovarainministeriön ylijohtaja Anne Brunila sanoi, että irtisanomiset alalla ovat jatkossakin todennäköisiä. Lama-ajan leikkauksista tunnettu valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri, sosialidemokraatti Raimo Sailas, kertoi Ylen radiouutisille, että työpaikkojen vähenemistä ei voi millään alalla estää. "Maailman muutokseen on sopeuduttava."

Kapitalistien äänitorvena toimivat sanomalehdet vaativat heittämään lisää löylyä:

Metsäteollisuuden painopiste siirtyy kasvaville markkinoille, jotka ovat Euroopan ulkopuolella, mm. Etelä-Amerikassa ja Kiinassa. Perussyynä on paperin ylituotanto: UPM:n mukaan maailman paperinkysyntä on 145 miljoonaa tonnia vuodessa, kun kapasiteettia on nyt 161 miljoonaa tonnia.

Kun tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, se painaa paperin hintaa alas - liian alas, jotta kapitalisti saisi pääomalleen riittävän tuoton. "Jos haluaa pitää voiton siedettävällä tasolla, kustannuksia on vähennettävä", valistetaan Helsingin sanomissa.

Lehden taloussivut jatkaa, että "UPM kannattaa paljon paremmin kuin Stora Enso ja Metsäliitto, mutta siitä huolimatta rahaa pitäisi tienata entistä enemmän." Tämä johtuu siitä, että UPM on "ainoa aito pörssiyritys".

Kun pääoman tuotto laskee ylitarjonnan seurauksena, myös osakkeen hinta pörssissä laskee. Tämä tekee yhtiön valtauksen halvemmaksi ja siten todennäköisemmäksi. Siksi tuotantoa pitää sabotoida - esimerkiksi viimekesäisen työsulun keinoin - jotta paperin, ja sen mukana osakkeen, hinta lähtisi nousuun.

UPM:n irtisanominen on brutaali esimerkki pääoman ylivallasta, jollaista Suomessa on saatu enenevässä määrin kokea sen jälkeen, kun pääoman liikkeet vapautettiin 1980-luvun puolivälissä ja Suomi liitettiin EU:hun ja sen vapaakauppa- ja harmonisointipolitiikkaan. Ay-liike ja luokkayhteistyöhön sitoutunut eduskuntavasemmisto ei osaa muuta kuin anella kapitalisteilta "yhteiskuntavastuun" kunnioittamista, vaikka oikea lääke olisi panna kovat piippuun.

Eilen alkanut bussilakko näkyy porvarilehdissä juttuina, joiden ydin on, miten paljon uppiniskaiset bussikuskit taas vaikeuttavat tavallisten ihmisten elämää. Osa-aikaisten pääsy töihin halutaan estää, ja palkkaakin halutaan yli tupokorotusten!

Kyse on kuitenkin siitä, että kapitalisti haluaa tälläkin alalla pirstoa työväen vakituisiin ja osa-aikaisiin, joita sitten on helpompi erikseen hallita. Sama pätee esimerkiksi käynnissä oleviin paperitehtaiden joidenkin tehtävien ulkoistamiseen: kun jonkin tuotantolaitoksen työläiset eivät enää puolustakaan samoja työehtoja, se saattaa heikentää rintamaa.

Keskisuomalainen tukee pääkirjoituksessaan 21.02. kapitalistien päämääriä työväen hajottamisessa. Mielenkiintoisesti pääkirjoitus hyödyntää tähän tarkoitukseen prekariaattiliikkeen postmodernin siiven tunnusta, että kaikki eivät ehkä haluakaan vakituista työtä:

Keskisuomalaisen mielestä lakkotaistelu on varmaan valitettava jäänne menneisyydestä - ajathan ovat muuttuneet, ja moni "vasemmistolainenkin" ajattelee, että nykyään ei voida muuta kuin koettaa jotenkin hillitä vapaakaupan ylilyöntejä. Tällaiselle ajattelulle ei saa antautua, vaikka tänä päivänä porvarillisen ideologian paino voikin usein tuntua musertavalta.

Toivottavasti AKT onnistuu taistelemaan tuntuvasti tupoa suuremmat palkankorotukset.

Oululaisen kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkuna sai potkut viime perjantaina päätettyään julkaista Ville Rannan piirtämän Muhammed-aiheisen sarjakuvan verkossa ilmestyvän lehden sivuilla.

Sarjakuvan julkaisemisen jälkeen monet Kaltion vakituiset ilmoittajat, kuten Tapiola, Sampo ja Pohjola, ilmoittivat vetävänsä mainoksensa lehdestä.

Sarjakuvassa Rannan alter ego puhuu profeetta Muhammedin kanssa väkivallasta ja politiikasta: "Minä vastustin Irakin sotaa ja vastustan öljy-yhtiöitä ja George W. Bushia ja Tanskan oikeistoa! Älä tapa mun perhettä!!!"

Keskustelun päätyttyä Ranta-hahmo toteaa hänellä kaikesta huolimatta olevan oikeus käyttää sananvapauttaan. Samalla hän huomaa, että Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Matti Vanhanen polttavat Tanskan lippua - siis mielistelevät väkivaltaisia fundamentalisteja.

Sarjakuvassa esitetyt perusteet sananvapaudesta ovat varsin yksilökeskeisiä. Rantaa varmaan harmittaa, että hän joutuu vastaamaan jostain, jota ei mielestään ole tehnyt, mutta asian todellinen ydin on paljon laajempi, eikä ole nähtävissä yksilön tekemisten ja oikeuksien sammakkoperspektiivistä.

USA ja EU ovat maailman imperialismin linnakkeita, jotka alistavat muuta maailmaa ja sekaantuvat sen asioihin omien etujensa turvaamiseksi. Näiden linnakealueiden asukkaat saattavat joutua kärsimään omien hallitustensa imperialistisesta politiikasta, kun alistetut nousevat vastarintaan. Tämä ei ole oikein eikä väärin. Se on todellisuutta.

Oulun kaupunki perui Rannalle annetun kuvitustyön, koska ei halunnut olla tekemisissä piirtäjän kanssa, joka oli ollut osallisena tällaiseen skandaaliin. Ranta ei tietenkään vastaa amerikkalaisten sotapolitiikasta, mutta hänen menetetty työmahdollisuutensa lukeutuu yhtä lailla tuon samaisen sotapolitiikan aiheuttamiin "oheistappioihin" - samaan tyyliin kuin USA:n pommituksissa kuolleet siviilit luetaan silmää räpäyttämättä "oheistappioihin". Kukaan ei varsinaisesti halua heidän kuolevan, mutta semmoista se sota on; kyllä heidät voidaan uhrata kapitalismin uusintamisehtojen turvaamiseksi.

Ongelmat eivät ratkea sillä, että kukistetaan "terrorismi" ja opetetaan arabimaat sisäsiisteiksi moderneiksi valtioiksi, jotka kunnioittavat liberaaleja kansalaisvapauksia. Perimmäinen syy on Lähi-Itää alistavassa imperialismissa eikä sitä vastustamaan nousseessa islamilaisessa liikkeessä - miten taantumuksellisia mielipiteitä ja toimintamuotoja tällä liikkeellä sitten onkin.

Kuluneella viikolla "kansallismielinen" - kolmannella kotimaisella peräti "vallankumouksellinen" - Suomen Sisu sai julkisuutta julkaisemalla Muhammed-pilakuvat verkkosivullaan (verkkosivu sijaitsee muuten nykyään osoitteessa suomensisu.org vanhan suomensisu.fi:n asemesta). Julkaisun välitön syy oli järjestön mukaan se, että Ruotsin turvallisuuspoliisi ja ulkoministeriö sulkivat Suomen Sisun sisarjärjestö Sverigedemokraternan ja sen äänenkannattajan verkkosivut sen jälkeen kun nämä olivat julkaisseet mainitut kuvat. Kyseessä oli siis samanlainen valkoisen solidaarisuuden osoitus kuin se, kun Euroopan porvarilehdet julkaisivat pilakuvat "sananvapauden puolustamiseksi".

Pääministeri Matti Vanhanen pahoitteli pikimmiten julkilausumassaan sitä, että kuvat oli nyt julkaistu Suomessakin, ja pyysi tapausta anteeksi.

Suomen Sisu pitää Vanhasen anteeksipyyntöä "harkitsemattomana ja epätarkoituksenmukaisena. Suomen Sisu katsoo, ettei Suomen hallituksella ole toimivaltaa puuttua vapaaseen tiedonvälitykseen, ja että Vanhasen kannanotto täten edustaa pyrkimystä nöyristellä islamisteja [..] Suomen Sisu kehottaa Vanhasta tarkistamaan kantaansa eurooppalaisemmaksi."

Suomen Sisun paheksunnan ainoa ero tavanomaisten "suvaitsevien" porvaritahojen paheksuntaan on vain se, että jälkimmäiset eivät propagoi suomalaista nurkkakuntaisuutta kuten Suomen Sisu: "Haluamme suojella suomalaista ympäristöä ja elintapaa sekä toimia aktiivisesti rajattoman maahanmuuton kaltaisia uhkia vastaan."

On yksi asia, vaatiiko pilakuvien julkaisu pikkuisen rasistijärjestön sivuilla pääministeritason anteeksipyyntöä, ja toinen asia, mikä tällaisen anteeksipyynnön politiikka on. Ei nimittäin ole epäilystäkään siitä, etteikö Vanhasen anteeksipyynnön politiikka olisi ollut täysin oikein - siitä huolimatta, että tietenkään imperialismin aiheuttamat ongelmat eivät anteeksipyytelyllä katoa. Mutta siihen sisältyvä asenne - "islamilaisten nöyristely" ym. - on kuitenkin tuhat kertaa parempi kuin "sananvapauden" verukkeella uhoava eurooppasovinismi.

Periaateohjelmassaan Suomen Sisu kuulostaa nykyaikaiselta. Mukana ovat ylikulutuksen vastustaminen, ylikansallisten talouspakkojen vastustaminen, kaikkien kulttuurien tasavertaisuus - kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia! - ja oikeus itsemääräämiseen, tähän tapaan:

Ensin eurooppalaiset kolonisoivat puoli maailmaa, tappoivat amerikan intiaanit sukupuuttoon ja veivät heidän maansa. Siirtomaista orjatyövoimalla varastetun kullan ja muun saaliin avulla Eurooppa saavutti niin paljon etumatkaa muihin vastaavalla kehitystasolla oleviin kulttuureihin (erityisesti Kiinaan ja Intiaan), että onnistui viimein alistamaan nämäkin hallintaansa. Tämä imperialismi oikeutettiin ideologisesti kallonmittauksen tieteellisyydellä ja rotuopeilla valkoisen ihmisen luonnollisesta ylemmyydestä muunvärisiä kohtaan.

Nyt sitten, kun näistä imperialisoiduista maista pyrkii ihmisiä Eurooppaan - joka on saavuttanut hyvinvointinsa muita polkemalla - saadakseen osan siitä ylellisyydestä, jota mainokset lupaavat, Suomen Sisu ja muut rasistit ovat siirtyneet rotuopeista argumentoimaan postmodernimmin kulttuuripohjalta. Ongelma ei piilekään siinä, että valkoinen maailma alistaa muuta maailmaa ja että sen hyvinvointi on vuosisatoja perustunut tähän sortoon, vaan siinä, että erilaiset kulttuurit vain eivät sovi yhteen!

Kulttuurien "luonnonmukainen kehitys" ja "luonnollinen monimuotoisuus" taitavatkin vain olla imperialismin luonnollista oikeutta hävittää kulttuureja siellä missä taloudellinen pakko vaatii, ja imperialismin keskusalueiden luonnollista oikeutta suojautua sorretun maailman ongelmien pauhulta "vahvaan kansallisvaltioonsa."

Kun Kommunistisen nuorisoliiton ja Kommunistisen työväenpuolueen KTP:n jäsen Juha Huovinen meni Kemissä sijaitsevalle Karihaaran työväentalolle osallistuakseen vaalilautakunnan toimintaan, häntä kohtasi tyly yllätys. Kaikkien lautakuntakuntalaisten kuullen työväenyhdistyksen puheenjohtaja Tapani Kolmonen alkoi meuhkata, että Huovinen on yhteiskuntakelvoton koska tämä ei halua äänestää ja että hän on yhteiskuntakelvottomasta puolueesta. Kolmonen vaati Huovista äänestämään, ja sanoi että vaalilautakunnan puheenjohtajana hän kieltää Huovista osallistumasta ääntenlaskentaan.

Tämän ryöpytyksen kuulivat kaikki kuusi muuta läsnäolijaa. Mutta provokaatio jatkui: kuultuaan Huovisen olevan vuokralla-asuja ja työtön, Kolmonen haukkui vuokralla-asujat ja työttömät laiskoiksi ja sioiksi, joilla on kaikki paikat täynnä tavaraa jne jne. (Tässä vaiheessa lautakunnan demarijäsen toppuutteli, ettei voi tuolla tavoin yleistää.)

Jäätyään kahdenkesken kahvilaan, Kolmonen alkoi kiihdyttää riitaa. Työttömät ovat kansakunnalle suuri rasitus, kun niiden lapsista tulee juoppoja ja alkoholisteja. Kun Huovisella ei ollut perhettä, Kolmonen tokaisi että "No sepä hyvä, todella hyvä!".

Haukuttuaan erinäisiä muita KTP:n jäseniä, Kolmonen ylpeili, että työväenyhdistys, jonka puheenjohtaja hän on, on porvarillinen, kapitalistejakin on mukana, ja että itse hän on ylpeä siitä että on revisionisti. Huovisen todettua, että todennäköisesti heillä kahdella kuitenkin on työväenliikkeen edustajina enemmän yhteistä kuin eroa (Kolmonen on Vasemmistoliiton jäsen), Kolmonen vastasi ettei halua olla mistään Huovisen kanssa samaa mieltä, ja että jos tämä tulisi hänen nuohousfirmaansa töihin, hän panisi tämän matalaksi ja potkaisisi ulos.

Vaalilautakunnan jälkeen kristillisdemokraattien edustaja tuli pyytämään Huoviselta anteeksi koko lautakunnan puolesta, ja Myöhemmin Kemin kaupungin lakimies Matti Rask sekä keskusvaalilautakunnan sihteeri Mikael Henriksson pyysivät myös anteeksi tapahtuneen johdosta.

Huovinen teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, ja poliisi on kuulustellut useampaa vaalilautakunnan jäsentä. KTP:n edustajan käydessä Vasemmistoliiton Lapin piiritoimistolla puhumassa asiasta, hänelle kerrottiin että piiri käsittelee asia, mutta eivät voi juuri muuta.

Kun koitti presidentinvaalin toisen kierroksen ääntenlaskennan aika, lautakunnan taas kokoontuessa puheenjohtaja Kolmonen ilmoitti että hän olikin kutsunut Huovista "yhteistyökyvyttömäksi" eikä yhteiskuntakelvottomaksi, ja toisteli sanaa "anteeksi" ohimennen puheessaan. Epämääräisyys käy kuitenkin ilmi esimerkiksi siitä, että Kokoomuksen edustaja puolen tunnin kuluttua kysyi, pyysikö Kolmonen anteeksi, vaikka itse oli paikalla kuulemassa "anteeksipyynnön".

Kunnianloukkaussyytteen nosto on nyt kiinni yleisestä syyttäjästä. Kommunistinen Nuorisoliitto on jäsenensä puolella työväenliikkeen antikommunisteja vastaan.

Tiistain Helsingin sanomissa julkaistiin tilastokeskuksen materiaalin pohjalta tehty kartta, josta kävi ilmi, missä päin maata kutakin kolmesta "pääehdokkaasta" äänestettiin eniten. "Työväen presidenttinä" itseään markkinoineen ehdokas Niinistön vankin kannatuskunta näkyi yllättäen löytyvän sittenkin Espoosta ja Kauniaisista. Näiden paikkakuntien työväki on siitä kuuluisaa, että se kuuluu maan rikkaimpiin, sekä pääoma- että ansiotuloilla mitattuna.

Lehdessä julkaistiin lisäksi Helsingin äänestysaktiivisuutta kuvaava kartta. Tästä paljastui, että helsinkiläinen työväki asuu enimmäkseen meren rannalla, kuten Munkkiniemessä, Katajanokalla, Kaivopuistossa jne. (Turussa työväki asui kaupungin edustalla olevilla kalliilla saarilla Hirvensalossa ja Kakskerrassa.)

Vaalien toisella kierroksella onkin nyt jännittävää seurata kuka voittaa. Kommunisteille valinta on varmasti vaikea: äänestääkö työväen ehdokasta vai vasemmiston ehdokasta - vaiko sittenkin koko kansan presidenttiä!